Kädet savessa

• 22.05.2009 21:23
• Satu Alavalkama
• Hans von Schantz

Sekä pienen että suuren ihmisen mielikuvitus saa siivet taidekasvattaja Petteri Aaltolaisen työpajassa.
— Lapsesta pulppuaa tarinaa, jos hän saa rauhallisen ympäristön ja kiinnostuneen kuulijan. Hyvä ohjaaja vapauttaa rajoituksista. Lapsen mielikuvitusmaailmassa voivat satuhahmot ja televisio-ohjelmien henkilöt seikkailla yhdessä, sanoo Aaltolainen.
Aaltolainen ohjaa 1.–4.-luokkalaisille´tarkoitettuja savipajoja helmi–maaliskuussa Tikkurilan Taidetalo Pessissä ja Myyrmäen Toteemissa. Pajoissa rakennetaan tarinoita suomalaisesta metsästä ja sen asukkaista.
Savesta muovatut hahmot maalataan, lasitetaan ja poltetaan. Yksilölliset työt kootaan taidenäyttelyiksi tekijöiden omiin kouluihin. Lapset oppivat metsäaiheista kansanperinnettä, ja tarinoissaan he tutkivat suhdettaan muihin ihmisiin ja ympäristöön.

Lasten tarinoita kannattaa kuunnella
Ovatko paljon esillä olleet koululevottomuudet merkki siitä, että lapsilla on nyt pahempi olla kuin ennen?
— En usko. Murrosikäiset nuoret hakevat kasvaessaan omia rajojaan. Yhteiskunnan sääntöjen ja velvollisuuksien opettelu on haasteellista. Levottomuudet ovat vain entistä enemmän esillä viestimissä. Niiltä voisi kysyä vastuullisuutta aiheiden painotuksiin,
arvelee Petteri Aaltolainen. Taidekasvattajan mielestä suomalaisten lasten lapsuus on onnellista. Koulussa ja harrastuksissa kasvattajat ovat ammattitaitoisia. Ilmaisuun on paljon mahdollisuuksia.
— Kuvataideohjaaja ei ole sosiaalikasvattaja. En mieti, paljastuuko lasten ilmaisusta yhteyksiä kodin säröisiin tapahtumiin. Iloitsemme lasten kanssa heidän tarinoistaan juuri sellaisina kun ne ovat.
— Ikiomassa mielikuvitusmaailmassa yhteiskunnan säännöt ja velvollisuudet eivät kuormita.
Innostunut vanhempikin pääsee lapsen mukana löytämään vuosia sitten kadottamansa
kuvittelutaidon, jos vain pysähtyy kuuntelemaan. Petteri Aaltolainen sanoo, että omien lasten kuunteleminen on opettanut
hänelle käytännön taitoja Taideteollisen korkeakoulun oppien tueksi.
— Pienillä kysymyksillä voi auttaa lasta täydentämään tarinaa. Kertomisessa pitää osata irrottautua todellisuudesta ja sijoittaa tapahtumat mielikuvitusmaailmaan.

Aikuiset leipovat työminää
Petteri Aaltolainen on rakentanut savitarinoita
jo kahdeksan vuotta. Aluksi kertomuksia tehtiin aikuisryhmissä, työyhteisöjen kehittämiseksi.
Aikuisten saviteatterissa puretaan työminän kireyttä ja kohennetaan yhteishenkeä. Osanottajat kertovat ryhmissä tapahtumia työpaikalta. Kertomuksista muokataan saviteatteriesityksen käsikirjoitus ja hahmot. Joskus syntyy kauhudraama, joskus komedia.
— Saviteatteria tehdessä tunnistetaan omat heikkoudet ja vahvuudet ryhmätyötaidoissa.
Samalla opitaan lisää yhdessä tekemistä. Aaltolainen opettaa savipajamenetelmiä myös Taideteollisessa korkeakoulussa.
Valmistuvat taidekasvattajat jatkavat hänen työtään eri puolilla Suomea ja täydentävät pajoja omilla ideoillaan. Vantaalla lasten savitaidetta tehdään myös kesällä kaupungin kuvataideleirillä Toteemissa. Aaltolainen on mukana ohjaamassa.

Taiteilijan kuvittelukumppani
Opetustyön ohella Petteri Aaltolainen työskentelee kuvataiteilijana. Oman mielikuvitusmaailmansa rikastuttamiseksi hän on etsinyt keskustelukumppanikseen 1980-luvulla kuolleen ranskalaisen kirjailijan Jean Genet´n. Keskusteluista on syntynyt kolmiosainen
teossarja, johon kuuluu maalauksia, savireliefejä, videokuvaa ja ääninauhoja.
—Tuntemattoman ja toisella aikakaudella eläneen henkilön kanssa on helpompi käsitellä kipeitäkin aiheita. Aloitin sarjan yhteiskunnan valtasuhteista, jatkoin parisuhteen
ja vanhemmuuden asetelmiin ja lopuksi sukellan ihmismielen syvyyksiin. Seuraava näyttely on suunnitteilla Helsinkiin, toivottavasti jo tämän vuoden puolella,lupaa Aaltolainen.
Jean Genet on kirjoittanut näytelmiä, runoja ja romaaneja yhteiskunnan vähäosaisten elämästä. Hän nousi kuuluisuuteen vankilassa kirjoittamallaan esikoisromaanilla Kukkien Madonna. Genet´n tavoin Aaltolainen tahtoo ymmärtää elämän rosoista inhimillisyyttä.