Seppo Simola
Kahden kauppa
Nykyinen piispanvaalitapa on kiehtova. Ehdokkaat asetetaan, heitä pyöritetään paneeleissa ja mediassa, ja ensimmäiseltä kierrokselta pääsee loppukilpailuun kaksi parasta, jotka jatkavat samaan tahtiin hamaan toiseen äänestyspäivään saakka.
Asetelma näyttää johtavan siihen, että toisella kierroksella on mukana selkeästi toisistaan poikkeavat ehdokkaat. Asiaan kuuluu, että vastaehdokkaista etsitään eroja myös pelkistäen ja liioitellen. Näin arkkipiispan vaalissa ja nyt myös Helsingissä.
Jos Irja Askolasta ja Matti Poutiaisesta etsitään eroa vapaamielisyys–vanhoillisuus -akselilla, löydetään jo selvä ero. Poutiainen on asemoinut itsensä ”keskitien kulkijaksi”, jolla riittää ymmärrystä myös muun muassa naispappeuden vastustajille. Hän haluaa olla sovinnontekijä kirkon eri linjojen välillä. Askola suhtautuu tiukemmin näihin vanhan virkakäsityksen ihmisiin. Myös samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaamisessa Askolalla on vapaamielisempi linja.
Monet arvostavat Poutiaisessa erityisesti hänen kokemustaan seurakuntatyössä, joka on selkeästi vankempi kuin Askolalla. Toisaalta piispan virkaan on tultu ennenkin vailla vähäisintäkään seurakuntapapin työkokemusta. Eikä ihan huonoja piispoja ole saatukaan, vai mitä on sanottava esimerkiksi John Vikströmistä tai Eero Huovisesta. Piispat kasvavatkin yleensä muualla kuin seurakuntapappeina, kuten yliopistolla, kirkon koulutuskeskuksessa ja kirkkohallituksessa. Tuomiorovasteista on ani harvoin tullut piispoja, vaikka siitäkin on kyllä hyviä esimerkkejä, kuten Jukka Paarma.
Kummallakin on selkeä kuva piispan työstä, kun ovat molemmat sitä läheltä seuranneet. Molemmat pystyvät myös viran hoitamaan, sillä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa hoitaa piispuutta.
Kysymys on yhtäältä siitä, millaista piispaa valitsijat haluavat. Turvallista ja perinteistä, joka ei kirkkolaivaa paljon heiluta, vai toisenlaista, joka tuo piispakuntaan ja samalla kirkkoon uuden tuulahduksen.
Toisaalta kysymys on myös siitä, miltä kirkko näyttää. Haluavatko valitsijat lähettää tämän päivän ihmisille viestin, että kirkossa on kaikki hyvin, mitään isompaa uutta ei kaivata. Vai haluavatko he kertoa, että kirkossa on paljon voimia, jotka haluavat reippaasti muutosta ja toisenlaista ilmettä.
Seppo Simola
Päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: