Mitä sanotte italialaismiehestä, joka lauantai-iltana viihtyy parhaiten rauhassa kotona?

Kahden kulttuurin liitto on rikkautta

Suomalaiset solmivat avioliittoja ulkomaalaisten kanssa enemmän kuin koskaan ennen. Eri kulttuurien yhteensovittaminen parisuhteessa on kiinnostava haaste.

• 12.11.2009 11:49

Kylmä tilastotietokin kertoo, että suomalaisen ja ulkomaalaisen väliset avioliitot päättyvät eroon keskimäärin useammin kuin suomalaisliitot. Synkimpien tilastojen mukaan jopa 80 prosenttia monikulttuurisista liitoista purkautuu.

Avioliitto ulkomaalaisen kanssa ei kuitenkaan ole alkuunsa tuhoon tuomittu yritys. Parhaimmillaan monikulttuurisuus maustaa suhteen makeasti. Kulttuurierot on silti hyvä ottaa huomioon.

– Monikulttuuristen suhteiden suurimpia kompastuskiviä voi olla se, etteivät puolisot käytä tarpeeksi aikaa toisiinsa tutustumiseen, sanoo sosiaaliohjaaja ja monikulttuurisuuden asiantuntija Anita Novitsky Väestöliitosta.

– Suomalainen lainsäädäntö ajaa puolisot usein liian nopeasti avioliittoon, sillä liitto voi olla ainoa maahantuloluvan tai oleskeluluvan peruste. Varsinainen seurustelu jää lyhyeksi ja vaillinaiseksi. Ei ole sitä kuutamokävelyiden ja pitkien keskustelujen vaihetta, jonka avulla tulevaa puolisoa oppii tuntemaan, Novitsky jatkaa.

Persoona ja kulttuuri ovat eri asioita

Puolison kotimaan kulttuuria ja tapoja olisi Anita Novitskyn mielestä hyödyllistä tuntea, sillä moni seikka kumppanin käytöksessä voi löytää selityksensä sieltä – tai sitten ei.

Riitaa ja pettymystä saattaa näet aiheuttaa sekin, jos puoliso ajan myötä suomalaistuu liikaa. On ehkä alussa rakastuttu toisen eksoottisuuteen ja erilaisuuteen. Kun ne karisevat ja puoliso omaksuu suomalaisen tavan elää, rakkaus joutuu koetukselle.
– Ihmisen persoona ja hänen edustamansa kulttuuri ovat kaksi täysin eri asiaa, Novitsky muistuttaa.

Eräs monikulttuurisen liiton haaste on opetella tuntemaan nämä ihmisen kaksi eri puolta. Ennen kaikkea tulisi nähdä puoliso riitatilanteissakin yksilönä, ei kulttuurin edustajana.

– Jokainen meistä on yksilö ja haluaa tulla sellaisena nähdyksi. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin kuulla kumppanin kivahtavan, että kaikki te sinunmaalaisesi olette tuollaisia!

Monikulttuurisuuden monet rikkaudet

– Missä tahansa parisuhteessa rikkautena on se, että maailmankuva laajenee. Monikulttuurisessa parisuhteessa laajeneva kontaktipinta on tavallistakin suurempi, Anita Novitsky vertaa.

Kumppanin myötä elämään avautuva uusi kulttuuri tuo elämiseen paljon mielenkiintoisia ulottuvuuksia.
– Tilanne haastaa ihmistä monin tavoin. Mutta jos kumppanit osaavat ottaa monikulttuurisuuden haasteet mielenkiintoisina eivätkä uhkaavina, suhteesta tulee rikas.

Nykypäivänä yhteiskunnan ilmapiiri on paljon otollisempi monikulttuuriselle parisuhteelle kuin ennen. Useimmilla on kokemuksia vieraassa maassa asumisesta, kulttuurien kohtaamisesta ja matkustelemisesta.

Globalisoituneessa maailmassa myös ihmisten yleistiedon taso on kasvanut, ja se auttaa monikulttuurista parisuhdetta. Avioliittoja suomalaisten ja ei-suomalaisten välillä solmitaankin enemmän kuin koskaan.  

Monikulttuuriset liitot lisäävät suomalaisten myönteisiä yhteyksiä eri kulttuureihin. Tämä näkyy erityisesti lapsissa.
– Suomalaislapsen yksikin hyvä suhde toisen etnisen ryhmän jäseneen vaikuttaa myönteisesti hänen asenteeseensa. Asenne monistuu lapsen viiteryhmään eli käytännössä perheeseen, Anita Novitsky kertoo.

Keskustelu ehkäisee ongelmia

Pitää keskustella, keskustella ja vielä kerran keskustella, ohjeistaa Novitsky monikulttuuriseen liittoon aikovia. Puolisoiden pitäisi puhua avoimesti kaikista mahdollisista asioista, niistä hankalistakin, jotka ihastuksen huumassa eivät tunnu mukavilta:

– Hyviä kysymyksiä ovat, millaisia odotuksia kummallakin on toisesta puolisona, vanhempana, rakastajana. Entä mitä toinen ajattelee uskonnosta, lapsenkasvatuksesta, naisen asemasta, miehen roolista, taloudenhoidosta ja sukulaissuhteista?  

Novitskyn mukaan lapsenkasvatukseen liittyvät kysymykset auttavat usein ymmärtämään laajempia kokonaisuuksia puolison käyttäytymisessä.

– Suomessa lasta kasvatetaan voimakkaasti itsenäistymiseen ja irrottautumiseen, kun taas monissa kulttuureissa juuri päinvastoin yhteisön jäseneksi. Perhe ja siitä huolehtiminen ovat tärkeitä aikuisenakin. Tämä selittää esimerkiksi sen, miksi kumppani soittaa joka päivä kotimaahansa ja lähettää sinne säännöllisesti rahaa.

Novitsky muistuttaa, että toimintamallien kertominen on tärkeää puolin ja toisin. Maahanmuuttajasta voi tuntua kummalliselta, että Suomessa suku kokoontuu vain jouluna – jos silloinkaan. Hän voi jopa tulkita, ettei ole lainkaan tervetullut sukuun, koska kukaan ei koskaan soita. Suomalaisen kumppanin täytyisi osata selventää, että eivät he muutenkaan soittele.

Loppujen lopuksi monikulttuurisessa liitossa vuorottelevat samat ylä- ja alamäet kuin yksikulttuurisessakin. Molemmissa puolisoiden keskinäinen luottamus ja kodin ilmapiiri ovat tärkeimpiä asioita yhdessä viihtymiselle.

– Nykymaailma on niin kova ja kriisejä täynnä, että kumppanin ja perheen pitäisi olla se turvallinen ”tyyny”, jolle voi laskeutua ja jossa saada hellyyttä ja ymmärrystä, Novitsky summaa.

Pastaa al dente, grazie

Suomalais-italialaisessa perheessä hukutaan rakkaudentunnustuksiin, syödään pyhästi ja ollaan eri mieltä alakuloisen musiikin tarpeellisuudesta.

Kun aikoinaan kerroin läheisilleni seurustelevani italialaisen miehen kanssa, reaktiot olivat kirjavia. Useimmista se oli hienoa, mutta mukaan mahtui myös epäilijöitä ja vaikeuksista varoittelijoita. Edelleen me odottelemme niitä vaikeuksia, seitsemän vuoden yhteiselon ja lähes kahden avioliittovuoden jälkeen. Katsomme, kuinka ystäväpiirissä ihmiset eroavat ja sotkevat suhteensa, vaikka eikö meidän pitänyt olla se pari, joka eroaa ensiksi?

Asiaa on ehkä helpottanut se, että mieheni täyttää monessa suhteessa italiaanon klassiset kriteerit esimerkiksi mustasukkaisuudessaan, hän on välillä jopa minua suomalaisempi. Vai mitä sanotte miehestä, joka lauantai-iltana viihtyy parhaiten rauhassa kotona, viikonlopun leffaputken ja saunakaljan parissa? Lomamatkoilta Italiasta hänellä on aina kiire palata kotiin ja hiljaisuuteen.

Suomalaisten synkistely kummastuttaa

On meillä toki kulttuurierojakin. Minä en välitä pastasta yhtä paljon kuin mieheni, eikä mieleni tee syödä kahta monen ruokalajin ateriaa päivässä. Ylipäätään minun on vaikea ymmärtää syömisen lähes pyhyyttä lähentelevää tärkeyttä, vaikka olenkin kiltisti opetellut antipastojen ynnä al dente -pastan valmistamisen salat.

Mieheni ei tajua suomalaisten pessimististä synkistelyä ja melankolisia kansanlauluja. Hänestä on outoa, että alakulon iskiessä haluan vetäytyä yksinäisyyteen ja kuunnella masentavaa musiikkia. Parempi vaihtoehtohan olisi laittaa jotakin iloista soimaan ja kutsua vaikka ystäviä kylään.

Mutta kuka on sanonut, että kulttuurierot ovat aina negatiivinen juttu? Italialainen mies osaa näyttää tunteensa. Kuulen useita kertoja päivässä mieheni kertovan, että hän rakastaa minua, ja se tuntuu aina yhtä kivalta. Ei ole myöskään hullumpaa elää miehen kanssa, joka tietää perheen olevan elämän tärkein asia.

Monikulttuurisuus on suhteen suola

Kompromissejakin olemme tehneet: Mieheni osallistuu kotitöihin, vaikkei aiemmin osannut kuvitella silittävänsä paitoja ja keittävänsä perunoita. Mamma oli aina tehnyt kaiken, ja tulevan vaimon olisi tullut ne aikanaan hoitaa. Suunnitelmat sotki vaimon suomalaisuus. Minä puolestani annan mieheni maksaa ravintolassa – rahapussiaan kaiveleva naisseuralainen olisi häpeä.

Suomalaisuuden ja italialaisuuden kohtaaminen tuo yhteiseloomme ilman muuta enemmän rikkautta kuin haittoja. Monikulttuurisuus on suhteen suola. Olemme molemmat saaneet toisen kotimaan ja kulttuurin.

Kyllä meilläkin välillä ovet paukkuvat, mutta niinhän kaikissa terveissä suhteissa. Tärkeintä on kokonaisasenne. Riittää, kun riidat halutaan sopia yhdessä ja rakastamisen lupauksesta pidetään kiinni huonoinakin hetkinä. Silloin eivät pienet eivätkä isommatkaan kriisit heiluttele suhteen perustaa.