Kahdesta kolme, kolmesta neljä
Miten välttyä suistumasta äitiyden mustaan aukkoon? Voiko kahta lasta rakastaa yhtä paljon? Kevään kirjat kertovat.
Tekstit Pihla Tiihonen
KIRJA ”En halua tähän ällöttävään, kuplivaan paskasammioon nimeltä äitiys, en halua niellä siihen liittyvää kaunaista pahantahtoisuutta ja verenhimoisuutta.”
Anu Silfverbergin kirja Äitikortti. Kirjoituksia lisääntymisestä kuuluu lajityyppiin, jossa lapseton ihminen käy läpi muodonmuutoksen vanhemmaksi. Mutta millaisen kirjan Silfverberg omasta metamorfoosistaan kirjoitti!
Teos on monella tapaa rohkea. Ensinnäkin palkittu tutkiva journalisti kertoo äitiydestään, seksistään raskausaikana, rinnan unohtamisesta paljaaksi imetyksen jälkeen kahvilassa. Lisäksi Silfverberg sohaisee aatteellisia imettäjiä ja kotiäitejä ja ihmettelee ylipäänsä monen kolmekymppisen koulutetun naisen hysteeristä suhtautumista äitiyteen.
Tällaisesta seuraa yhtä varmasti kuohuntaa kuin homoista kirkollisessa lehdessä. Ja niin siitä on seurannutkin.
Äitikortti saa nauramaan ja itkettää, vaikka luen sitä ruuhkajunissa. Juuri noin se meni! Noin minäkin hurahdin äitiyteen, kun ensimmäisen vauvani syntyi!
Huvittamisen lomassa Silfverbergin osuvat havainnot auttavat näkemään lapsiperhe-elämän yhteiskunnallisessa kontekstissaan, osana maailmaa, johon se kuuluu. Henkilökohtainen kehitystarina ja pohdinnat on suhteutettu tutkimuksiin ja haastatteluihin. Yksityinen ja yleinen taso limittyvät tyylikkäästi.
Anu Silfverberg: Äitikortti.
Kirjoituksia lisääntymisestä.
Teos 2013. 249 s., 26,60 e.
KIRJA ”Toisen lapsen syntymä oli meidän perheessä isompi muutos kuin ensimmäisen, sillä vasta silloin jotenkin jysähdimme todella pikkulapsiperheeksi.”
Silja Salmi ja Taina Laajasalo kirjoittavat psykologeina ja äiteinä. He käsittelevät perhekoon kasvua sekä työnsä ja lasten kehityspsykologisen tiedon että omien kokemustensa kautta. Myös muiden vanhempien kommentit elävöittävät hiukan opettavaista asiatekstiä.
Kirjassa annetaan toimivan tuntuisia käytännön vinkkejä esikoisen huomioimiseen: Pidä tutuista rutiineista kiinni. Leiki vanhemman lapsen kanssa joka päivä keskittyneesti 15–30 minuuttia. Jos esikoinen on hoidossa, pidä hänen päivänsä lyhyinä. Kehu sisarusten suhdetta aina, kun siihen on pienikin aihe. Hyväksy se, että kaksi lasta joutuu odottamaan tarpeidensa tyydyttämistä enemmän kuin ainokainen joutui.
Parisuhdetta käsketään hoitaa, ja psykologien neuvot ovat lohdullisen helppoja. Tavatessa kuuluu tervehtiä ja itsestäänselvyyksistäkin kiittää, aina tilaisuuden tullen kannattaa koskettaa ja illalla vaikka katsoa elokuvaa ja herkutella yhdessä. Puolisolle on hyvä ehdottaa omia menoja jo ennen kuin perhe-elämä alkaa kiristää.
Kirjan sävy on mukavan myönteinen: ”Vähälle huomiolle ovat jääneet ne tutkimustulokset, joiden mukaan kiireen kokemus lapsiperheissä on viime vuosina vähentynyt, vanhemmat arvostavat perheen kanssa vietettyä aikaa ja isät osallistuvat aiempaa enemmän kotitöihin.”
Loppusanoissa tekijät kertovat odottavansa jo kolmansia lapsiaan.
Taina Laajasalo, Silja Salmi:
Kun kolmesta tulee neljä.
Opas toisen lapsen saaville perheille.
Atena Kustannus Oy 2013. 196 s., 28 e.
Jaa tämä artikkeli: