Kahvihetkellä apua vauvoille
Kaivopuiston keidas Café Ursula täyttää 60 vuotta. Kahvi, herkut ja musiikki merimaisemassa tunnetaan, mutta harva tietää, että kahvilan tuotoilla rahoitetaan auttamistyötä. Helsingin Ensikoti ry on yksi tuen saajista.
Tarmokkaat naiset perustivat rantakahvilan olympiakesänä 1952 ja hankkivat alkupääomaa keräämällä jätepaperia ja pulloja. Silloin kaupungissa toimi jo Ensikoti, joka auttoi yksinäisiä äitejä.
– Tuohon aikaan aviottoman lapsen saaminen oli suuri häpeä. Työläisnainen saattoi menettää sen vuoksi työnsä ja jopa asuntonsa. Usein lapsi piti antaa pois, taustoittaa Helsingin Ensikodin toiminnanjohtaja Kirsi-Maria Manninen .
Nykyisin Ensikotiin tulevat äidit tarvitsevat apua muista syistä, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmien tähden. Tai äiti on voinut kokea suuria menetyksiä synnytyksen aikoihin, jolloin voimat eivät riitä hyvään äitiyteen. On myös heikoilla olevia lapsiäitejä.
–Isät ovat nykyisin usein mukana kuvioissa jollakin tavalla. Vaikka lapsen isä olisi alkoholisti, narkomaani tai vankilassa, hän voi välittää vauvastaan ja vierailla perheensä luona. Meillä on myös paikkoja kahden vanhemman perheelle, Manninen kertoo.
Ensikodin tärkein tehtävä on tukea vanhemman ja vauvan varhaista vuorovaikutusta.
– Jos vuorovaikutuksessa on ongelmia, vauvan itku voi olla vanhemmille pelottavaa ja ahdistavaa. He eivät pysty näkemään, mitä vauva tarvitsee heiltä.
Manninen ottaa esimerkin. Syömishäiriöinen äiti ei erota omia ja vauvansa tarpeita: jos itsellä ei ole nälkä, kuinka vauvalla voisi olla taas nälkä?
Hienoja hetkiä työssä voi kokea silloin, kun vauva ja vanhemmat heräävät ja syttyvät vuorovaikutukseen.
– Jokin lukko aukeaa vanhemman mielessä. Hänessä alkaa orastaa ajatus, että juuri minä voin olla hyvä vanhempi tälle lapselle. Äiti ilahtuu vauvasta, ja vauva saa kokemuksen, että olenpa aika ihana, Manninen kuvaa hyvää vuorovaikutusta.
Vauva voi jopa olla avuksi äidin päihdekuntoutuksessa. Äiti saa mielihyvää vauvansa hoitamisesta eikä päihteistä.
Vallilan, Oulunkylän ja Espoon ensikoteihin jonotetaan. Tavallisin hoitojakso on kuusi kuukautta.
– Jos vanhemmuus on kovin haurasta, aikaa tarvitaan senkin opetteluun, miten vauva muuttuu. Esimerkiksi kun lapsi alkaa liikkua ja ryömiä, lattialla ei saa olla vaarallisia roskia.
Ensikodin työn lähtökohta on pysynyt samana 70 vuotta. Kirsi-Maria Manninen tiivistää sen näin:
– Kun vauvaperheessä on hätä, vauva ei voi eikä saa odottaa. Ajoissa tullut apu vaikuttaa vauvan koko elämään ja vielä hänen lapsiinsakin. Jos ongelmien annetaan pahentua pikkulapsi- ja kouluiässä, niitä on paljon vaikeampi korjata myöhemmin. Sitten puhutaan jo alkoholismista, rikollisuudesta ja syrjäytymisestä.
P.S. Asun tyytyväisenä kerrostalossa Helsingissä. Laiskana ihmisenä nautin siitä, että joku muu huolehtii lämmityksestä ja lumitöistä ja leikkaa nurmikon.
Nautin luonnosta, myös merellä ja Helsingin lähellä olevissa saarissa.
Ihmettelen elämän suomia lahjoja ja yllätyksiä.
– Siksi me toimimme aina sata lasissa! On paljon voitettavana. Mutta aina auttaminen ei onnistu, vanhemmat esimerkiksi retkahtavat yhä uudestaan. Silloin on huolehdittava siitä, että lapsi pääsee turvaan.
Café Ursulan muut omistajat ovat Pienperheyhdistys, kaksi lomakotia, palvelukoti Käpyrinne ja Kansan sivistysrahasto.
Eira Serkkola
Jaa tämä artikkeli: