Hetki. Elämä jatkaa virtaamistaan.

Kahvilassa

• 03.12.2012 14:01

Ei aika ollut pysähtynyt mihinkään sinä aikana kun olin poissa, vaan kaikki oli jatkunut niin kuin silloinkin. Koirat olivat haukkuneet koko ajan, kissat hypänneet autojen katoille, torvet töötöttäneet toisilleen ja puhe, vieraskielinen puhe oli aaltoillut kaduilla ja parvekkeilla.

Ja nyt olen taas kaiken keskellä kuin ei mitään, kävelen näitä katuja niin kuin ennenkin. Aamuisin on ruuhka niin kuin on kai ollut kaikkina aamuina, joina olen ollut poissa. Roska-astiat ovat täyttyneet ja tyhjentyneet ja taas ne ovat kukkuroillaan. Bussit jättäneet kyydistä ja ottaneet mukaansa. Joku on ehtinyt, joku myöhästynyt.

Ja minä istun kahvilassa ja siemailen kahviani, ihan toista kuin silloin, mutta saman makuista ja kaupunki aaltoilee ympärilläni, pyörteilee, kuohuu, mutta minä olen kuin kuplassa, hiljaisuuden ympäröimänä.

Jumalan nimi on ja, kirjoitan muistikirjaani. Kaikki on samaan aikaan sama, ja kokonaan eri. Ihmiset vaihtuvat ja muuttuvat, muttei elämän virta lakkaa kulkemasta ja polveilemasta.

Ja Jumala näyttää merkkejä, kohtalot toteutuvat, auringot, kuut ja tähdet osuvat kohdilleen. Kaikki pyyhkiytyy pois ja perustukset järisevät, mutta Jumalan nimi on ja. Hän ottaa ja hän antaa, mutta se pysyy, minkä hän kerran on lausunut.

Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky.

Ja minä juon kahvini, ja pöytäni edestä kiiruhtavat ihmiset kuka minnekin, roska-astia on täynnä jätettä ja kaiken yllä katolla leijuvat pyykit.

Kaisa Kariranta

2. adventtisunnuntai