Kai Kirjuri kilpailutettiin?
Seppo Simola kirjoittaa pääkirjoituksessaan (K&k 13.2.) kirkon uuden Kirjuri-jäsentietojärjestelmän ongelmista. Hän pohtii, ”missä kohtaa hankkeessa on sössitty” ja epäilee, että ”virkamiesten keskinäinen kähinä haittaa tulosten syntymistä”. Simolan mielestä ”on kuultava herkällä korvalla käyttäjien kokemuksia”. Mielipidekirjoituksessa (K&k 20.2.) ratkaisuksi ehdotetaan painetta järjestelmätoimittajaa kohtaan.
Tuntematta tarkemmin Kirjuri-järjestelmän kehitystä arvaukseni on, että keskeinen syy ongelmiin liittyy järjestelmän kilpailutukseen.
”Sitä saa mitä tilaa” pätee erityisen kirjaimellisesti julkisissa hankinnoissa. Järkevät toimittajat – sellaiset, jotka haluavat saada tilauksen – laskevat oman tarjouksensa mahdollisimman edulliseksi täsmälleen tarjouspyynnön vaatimusten ja kriteerien perusteella. On aivan loogista, että toimittaja ei tee sitten myöhemmin toimituksen aikana ylimääräistä työtä – muuten kuin lisätilauksia vastaan.
Se, mitä pitäisi kehittää, on tilaajan hankintaosaaminen. Oulun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi sellaista tarjouspyyntöä ei käytännössä löydy, mihin loppukäyttäjän näkökulma olisi osattu sisällyttää vaatimuksena oikein. Paineet toimittajaa kohtaan tulee laittaa tarjouspyyntövaiheessa; jälkikäteen se on myöhäistä.
Timo Jokela
Jaa tämä artikkeli: