Kai Sadinmaan saarnat keräävät kiitosta
Tämän laman yhä kiihtyessä olisi hyvä myös käydä keskustelua, mihin myös kirkon hupenevia verorahoja aiotaan jatkossa suunnata. On ollut viitteitä siitä, että myös kirkossa aiotaan supistaa sen tärkeimmän työmuodon diakonian määrärahoja.
Helsingissä on jo tarpeeksi erilaisia Kampin kappeleita ja hengellisiä retriittejä, jotka ovat tietenkin tärkeitä tämän yhteiskunnan kiireisille työtätekeville ihmisille. Mutta tässä maassa ja erityisesti Helsingissä hyvinvointivaltion palveluja ollaan jatkuvasti supistamassa. Yhä enemmän myös kirkossa on niitä, joilla ei ole mihinkään kiire, joilla painaa jatkuva taloudellinen huoli omista elinehdoistaan ja joille konkreettinen leipä on jokapäiväinen huoli.
Raamatussakaan ”leipä” ei symbolisoi pelkkää hengellistä ravintoa, vaan on yhteydessä myös aineelliseen ja konkreettiseen leipään. Älkää ihmeessä supistako määrärahoja diakonian, konkreettisen lähimmäisenrakkauden muodon, toteuttamisessa. Hyvinvointipalvelujen tuottamisessa ollaan siirtymässä yhä enemmän kolmannen sektorin tarjoamiin palveluihin. Kirkon olisi hyvä olla myös näissä talkoissa mukana.
Viime aikoina paljon kohua herättäneet pastori Kai Sadinmaan hienot saarnat olisi hyvä ottaa todesta myös kirkon omassa toiminnassa. Tiivistäen sanottuna ja teologi Dietrich Bonhoefferin ajatuksia mukaillen: Kirkon tehtävä ei ole elää itselleen, omaa asemaansa suojellen ja varjellen, vaan Toista varten.
Jouko Paasio
Suurkiitos Kai Sadinmaan kirjoituksesta (K&k 21.11.) tuomiosunnuntain aiheesta. Oli ihan oikein, että hän uskalsi kirjoittaa suoraan asioista, joita moni suomalainen on päässään pyöritellyt. Tällaista juuri on aikamme. Lopunajan merkit ovat juuri näkyvillä. Ihmiset ovat rahanahneita, valtaa tavoittelevia, vanhemmilleen tottelemattomia. Näytetään, että meillä rikkailla on kaikki valta ja ollaan niin hyviä. Mutta oma Suomen kansa unohdetaan, lapset, sairaat ja vanhukset. Voi meitä, Suomen kansa!
Arja Kattelus
Jaa tämä artikkeli: