Kaiken keskellä ollaan hiljaa
Tuomiokirkon kappeliin kokoontuu joukko ihmisiä valmiina vastaanottamaan hiljaisuutta ja levollisuutta.
Kristillisen meditaation eli hiljaisen rukouksen ryhmän istunto kestää tunnin ja on sisällöltään yksinkertainen. Ensin kuunnellaan äänitteeltä Laurence Freemanin englanninkielinen virikepuhe, jota voi halutessaan seurata myös kirjoitettuna tekstinä. Sen jälkeen vietetään 25 minuuttia meditoiden hiljaisuudessa, rukoussanaa omassa mielessä toistellen.
– Yhdessä meditoiminen tuntuu voimakkaammin kuin yksin, toteaa meditaatioryhmässä nelisen vuotta käynyt ja sellaista myös ohjannut Kaisa-Leena Lintilä. Meditoinnista on tullut hänelle elämäntapa, ja hän harrastaa sitä myös kotona.
Keho ja mieli rauhoittuvat
Meditaation alussa kuullaan lyhyet ohjeet. Tavoitteena on sekä kehon että mielen rauha ja levollisuus. Keho rauhoitetaan istumalla täysin suorassa ja sulkemalla silmät kevyesti. Meditoijat toistavat mielessään arameankielistä rukoussanaa maranata, joka tarkoittaa ”Herra, tule!” Sanaa toistetaan rauhallisesti, tavu kerrallaan. Kun omia ajatuksia ja tuntemuksia nousee mieleen, ne sivuutetaan. Vähä vähältä harjoituksen myötä mieli puhdistuu ja rauhoittuu.
– Meditaation ydin on omaan sisimpään katsomista ja siellä viipymistä Jumalan kanssa. Tämä on meditaation ydin kaikissa uskonnoissa, Kaisa-Leena Lintilä kiteyttää.
– Olemme kaikki harjoittelijoita. Oma mieli ei aina suostu heti hiljenemään vaan tietoisuuteen puskee kaikenlaista, mutta ajatukset voi päästää menemään yhä uudelleen.
Meditaatio on kuulunut kristillisen kirkon perinteeseen sen alkuajoista lähtien. Protestanttisessa Pohjolassa se on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta tekee kansainvälistä tulemistaan. Laurence Freemanin organisaatio The World Community for Christian Meditation on nimensä mukaan maailmanlaajuinen yhteisö, ja sen ajatusten mukaan toimivia piirejä on yli sadassa maassa.
– Maailmalla matkustellessaan voi mennä samankaltaisiin meditaatiopiireihin. Toisinaan netissä järjestetään meditaatiohetkiä, joihin osallistuu samaan aikaan ihmisiä eri puolilla maailmaa, Kaisa-Leena Lintilä kertoo.
Freemanin meditaation toi Suomeen kahdeksan vuotta sitten Timo Huotari, joka oli tutustunut siihen Kanadassa. Meditaatioryhmä kotiutui Tuomasyhteisön piiriin, ja nykyisin niitä toimii kaksi.
Ryhmän vetäjä Susanna Kivelä pitää meditaatiota palkitsevana osana omaa arkeaan.
– Se rauhoittaa ja tasapainottaa kaiken keskellä. Kun meditaatiota harjoittaa kurinalaisesti ja pitkäjänteisesti, se alkaa vaikuttaa elämään laajemminkin. Stressi vähenee ja ihmissuhteet muuttuvat tyynemmiksi. Meditoija pimahtelee harvemmin, Susanna Kivelä sanoo.
Meditaation hedelmät liittyvät perushyveisiin: mielenrauhaan, hyvyyteen, lempeyteen, ymmärrykseen, myötätuntoon, rakkauteen elämää ja ihmisiä kohtaan.
– Rauhallinen luottamus ja hyväksyminen lisääntyvät, Kivelä kertoo omasta kokemuksestaan.
Voisiko maailmakin parantua?
Meditaatiota yli 40 vuotta harrastanut Pirjo Uotila on vakuuttunut sen hyvää tekevästä voimasta.
– Mitä useammat ihmiset meditoisivat, sitä parempi kirkko ja maailma olisivat, ja päättäjätkin tulisivat viisaammiksi, Uotila vakuuttaa.
Hiljaa piirissä vietetty 25 minuuttia päättyvät musiikkiin ja yhdessä lausuttuun Isä meidän -rukoukseen. Meditaatiohetken jälkeen rukouksen sanat puhuttelevat erityisen voimakkaasti.
Lue Valomerkistä meditaation voimaan vannovan
benediktimunkki Laurence Freemanin haastattelu.
Lue myös: Freeman inspiroituu Dalai-lamasta.
Jaa tämä artikkeli: