Kielletty rakkaus. Orjattareksi Egyptiin viety etiopialainen Aida (Claire Rutter) valitsee kuoleman rakastettunsa sotapäällikkö Radamésin (Avgust Armonov) rinnalla.
Kaiken keskellä rakkaus
Oopperoita on tehty niin faaraoiden sodista kuin herännäisjohtajan elämästäkin. Lähes jokaisessa tarinassa on kuitenkin mukana rakkaus.
Teksti Sirkku Nyström
Kuva Heikki Tuuli / Suomen Kansallisooppera
Toinen lähes aina mukana oleva aihe on kuolema. Savonlinnan oopperajuhlien viime kesän ohjelmistossa oli seitsemän oopperaa, joista kahdessa ei kuoltu. Kansallisoopperan tulevan syksyn ja kevään ohjelmistossa on 15 oopperaa, joista neljässä kukaan ei kuole. Kaikissa rakastetaan, mutta usein rakkaus tuo mukanaan murhetta.
Savonlinnan viime kesän suomalaisooppera, Kimmo Hakolan La Fenice, kuuluu niihin, joissa kukaan ei kuole, vaikka yksi oopperatalo palaakin. Muut suomalaiset oopperasäveltäjät, kuten Joonas Kokkonen , Aulis Sallinen ja Einojuhani Rautavaara , saattavat henkilöitään rajan taakse siinä kuin kollegansakin.
Hyvä esimerkki rakkaudesta ja kuolemasta on Richard Wagnerin Lentävä Hollantilainen , joka etsii vapahdusta kiroukseen ja kiertää loppumattomasti maailman meriä. Hänet voi pelastaa vain kuolemaan asti uskollinen vaimo. Häneen rakastunut Senta hyppää lopulta kalliolta mereen ja kuolee, jotta Hollantilainen vapautuu.
Yksi onnellisesti loppuvista oopperoista on W.A. Mozartin satuooppera Taikahuilu , joka on Kansallisoopperan ohjelmistossa lokakuussa. Kaikki säilyvät hengissä myös kevätkaudella esitettävissä Mozartin Figaron häissä , Jukka Linkolan Robin Hood -oopperaseikkailussa ja Gaetano Donizettin Lemmenjuomassa .
Giuseppe Verdin ooppera Aida on Taikahuilun ohella niitä teoksia, joita usein suositellaan niin sanotuiksi ensimmäisiksi oopperoiksi, kun joku haluaa perehtyä oopperan maailmaan ja kieleen. Kansallisoopperassa Aidan pääsee näkemään melkein syyskuun loppuun asti. Savonlinnassa yli 25 vuotta esitetty Aida nähtiin viime kesänä viimeistä kertaa.
Oopperakapellimestari Kari Tikka on työskennellyt sekä Tukholmassa että Suomen Kansallisoopperassa, jossa hän johti 32 vuotta. Hän on itsekin säveltänyt kolme oopperaa.
– Aidassa on hieno loppu, eräänlainen taivasnäky, kun rakastavaiset päätyvät samaan hautaholviin ja kuolevat yhdessä. Rakkaus osoittautuu kuolemaa väkevämmäksi, kuten Richard Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperassa, joka tulee ohjelmistoon ensi keväänä.
Verdin monissa oopperoissa anteeksianto on osa kertomusta. Aidassa mustasukkainen faaraon tytär katuu kovuuttaan ja antaa anteeksi kilpailijalleen Aidalle, vaikka menettää tämän takia rakastettunsa. Rigolettossa kuoleva Gilda antaa anteeksi hänet hylänneelle rakastetulleen ja isä jää katumaan kostoaan, joka kohdistui vahingossa omaan lapseen. Mustasukkaisen Otellon kuristaessa Desdemonaa, tämä antaa anteeksi miehelleen ennen kuolemaansa.
– Ooppera on monimuotoinen tapa ilmaista asioita, ja kertomusten aiheet liittyvät elämän suuriin kysymyksiin. 1800-luvun lopulta eteenpäin oopperoiden tarinat alkoivat liikkua syvissä vesissä, jolloin musiikki vie ihmisen sanojen tuolle puolen ja auttaa löytämään itsestä tuntemattomaksi jääneistä puolia, Tikka kertoo.
– Tällaisia ooperoita ovat kirjoittaneet muun muassa Richard Strauss , Richard Wagner ja samaan sarjaan lukisin myös Jüri Reinveren uuden oopperan Puhdistus .
Ensimmäiset oopperat sävellettiin 1600-luvun alussa. Silloin ooppera oli ylhäisön harrastus ja oopperoita esitettiin muun muassa kuninkaallisissa häissä. Roomaan rakennettiin ensimmäinen oopperatalo jo 1630-luvulla, ja pian ooppera alkoi kiinnostaa myös porvaristoa. Erityisesti Italiassa ooppera on ollut vuosisatoja kaiken kansan harrastuksen kohteena.
Sitä mukaa kuin oopperatalot suurenivat, näyttämötekniikka ja valaistus paranivat, ja taidemuoto sai uusia ihailijoita ympäri Euroopan.
Oopperan alkuaikoina henkilöhahmojen kautta saatettiin esittää erilaisia hyveitä kuten kauneutta tai hyvyyttä. Aika pian hyveet tulivat osaksi henkilöhahmoja ja vähitellen henkilöistä tuli yhä monisärmäisempiä.
Oopperan varsinainen kultakausi osuu 1800-luvulle, jolloin sävellettiin satoja oopperoita. Monet säveltäjät, kuten W.A. Mozart ja Gioachino Rossini , olivat uskomattoman nopeita ja kirjoittivat oopperan muutamassa viikossa.
– Säveltäjiä koulutettiin siihen 1700- ja 1800-luvuilla. Heitä neuvottiin luottamaan ja tarttumaan ensimmäiseen ajatukseen, prima intenzioneen. Nykyään säveltäjät pohtivat teoksiaan vuositolkulla, Kari Tikka sanoo.
– Mozartilla ja hänen aikalaisillaan oli myös tapana tehdä teoksen loppuun solistien yhdessä esittämä yhteenveto, jossa kerrattiin, mikä oli tarinan opetus.
Monet nopeasti luodut oopperat sisältävät hämmästyttävän määrän korvaan tarttuvia melodioita.
– Niiden tekijöillä on Jumalan antama lahja tehdä sellaisia sävelkulkuja, jotka lähtevät kuulijan mukaan ja saavat tämän tulemaan takaisin kuullakseen kokonaisuuden uudestaan. Mozartin Taikahuilu on edelleen niin suosittu, että sen arvioidaan saavan vuodessa 1 000–2 000 esitystä eri puolilla maailmaa.
Jaa tämä artikkeli: