Kaikessa on nähtävä toivo
Työ väkivallan kitkemiseksi ei ole saanut Jari Hautamäkeä kyyniseksi.

Työ väkivallan kitkemiseksi ei ole saanut Jari Hautamäkeä kyyniseksi.

Kaikessa on nähtävä toivo

Työ väkivallan kitkemiseksi ei ole saanut Jari Hautamäkeä kyyniseksi.

Jari Hautamäki kuuntelee. Hän ei keskeytä, ei nyökytä, ei tuikkaa välikommentteja. Hän todella kuuntelee, rauhallisesti keskittyen, ja vastaa toimittajan kysymyksiin harkittuaan hetken. Hän on kuunnellut jo kaksi vuosikymmentä.
Vuonna 1995 Hautamäki oli nuori psykologian opiskelija tullessaan Lasse Reijomaan oppiin Espoon Lyömättömään Linjaan.
”Olin aluksi epävarma, osaanko auttaa asioissa joista itselläni ei ollut kokemuksia. Lasse oli kannustava oppi-isä, josta tuli myös hyvä ystävä”, Hautamäki kertoo.
”Hänen opastuksellaan huomasin, että jokaisella apua hakevalla on oma tarinansa ja ratkaisun avaimet itsellään. Tärkeintä on aidosti kuunnella. Monille uskallus kertoa tilanteestaan ja pelkkä kuulluksi tulemisen tunne on suuri helpotus.”
Opiskelijaharjoittelija jäi sille tielleen ja sukelsi suomalaisen kotiväkivallan arkeen. Uusi NMT-puhelintekniikka antoi työkaveruksille mahdollisuuden vastata palvelulinjalle soittaville ajasta ja paikasta riippumatta.

Suomessa oli meneillään tekniikkamurroksen lisäksi asennemuutos.
”Noina vuosina puhuttiin paljon miehen asemasta perheessä. Aviomieheltä ja isältä odotettiin aktiivista otetta arjessa. Se hämmensi monia miehiä.”
Ero entiseen on edelleen ajallisesti yllättävän lähellä. Keski-ikäisten omat vanhemmat ovat 1950-luvun nuoria, joille mies perheen päänä ja elättäjänä ja nainen hoivaajana ja kodin huoltajana on luonteva roolijako.

Lyömättömässä Linjassa miesvaltaisen asiakaskunnan kanssa puhutaan paljon muustakin kuin väkivallasta. Päihteet, mielenterveys, työ, elämän hallinta sekä sukupolvien ja sukupuolien erot tulevat usein puheeksi.
”Asioista on tärkeää puhua, ja mieluiten jo ennen kuin ahdistus purkautuu teoiksi”, Hautamäki painottaa.
Väkivallan käyttöön ei ole olemassa oikeutusta. Kun väkivaltaisesti käyttäytynyt tulee Lyömätömän Linjan asiakkaaksi, hänen tilanteestaan tehdään hänen kanssaan yhdessä perusteellinen alkukartoitus. Siinä vaiheessa syynä saattavat olla oman ”mustan pisteen” ylittämiseen ajaneet asiat: hämmennys, humala, lapsuuden kokemukset, nalkuttava puoliso, stressi tai melkein mikä tahansa.

Syvällisemmät perusteet väkivallan käytölle löytyvät usein vasta myöhemmin.
”Väkivaltaan turvautuminen on tekijälleen useimmiten valtava häpeä. Siksi on ymmärrettävää, että hän etsii syitä ulkopuolelta. Vasta kun ihminen myöntää, että vastuu omasta käytöksestä on vain hänellä itsellään, alkaa tapahtua myönteistä muutosta”, Hautamäki sanoo.
Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä tai taloudellista. Se voi ilmetä lukuisilla tavoilla jatkuvasta arvostelusta rahankäytön kontrolloimisen kautta rankkaan fyysiseen pahoinpitelyyn.
”Väkivalta on tavoitteellista toimintaa, jolla pyritään saamaan oma tahto läpi. Siihen liittyy alistaminen ja pelko”, Hautamäki tiivistää.
”Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on erityisen traumaattista, koska se horjuttaa perusturvallisuuden tunnetta. Kun väkivallantekijänä on se kaikkein rakkain ja luotetuin ihminen, järkytys ja häpeä on suuri.”
Lyömättömän Linjan työntekijät pyrkivät aina tarttumaan väkivaltatilanteisiin nopeasti ja ottamaan mukaan keskusteluun myös väkivallan kohteeksi joutuneen. Tavoitteena on auttaa koko perhettä.
Väkivallan tekijä voi olla kuka tahansa. Hautamäen tuoreessa kirjassa ”Mikä minuun meni - tositarinoita suomalaisesta perheväkivallasta” monet tekijät kertovat aiemmin ajatelleensa, että perheväkivaltaan syyllistyvät ”ne muut, ne jotkut hullut”.
”Meidän asiakkaistamme suurin osa on aivan tavallisia ihmisiä. Jokaisessa on mahdollisuus väkivaltaan, mutta myös toivo siitä, että riidellessäkin voi tehdä toisin. Kaikessa on nähtävä toivo.”
Hautamäki on nähnyt monia onnistumisia. Asiakkaat ovat edenneet pienistä käytännön parannuksista suuriinkin elämänmuutoksiin. Niihin on auttamassa jo seitsemän ammattilaista Lyömättömän Linjan toimistolla Leppävaarassa.
”Meillä on lisäksi valtavan hyvä verkosto; muun muassa kaupungin sosiaali- ja terveystoimen väki, seurakunnat ja poliisi ovat kanssamme hienossa yhteistyössä.”
Hautamäen oma työnkuva NMT-puhelinta kanniskelevasta aloittelijasta kokeneeksi esimieheksi on muuttunut paljon, mutta työn ydin on edelleen sama.
”Rinnalla kulkemisen eetos on vahvasti mukana.”

Kuka?

Jari Hautamäki, 49, aviomies ja kahden nuoren isä, psykoterapeutti, työnohjaaja, sosionomi (Yamk), toiminnan­johtaja sekä yrittäjä.

Mitä?

Lyömätön Linja Espoossa ry auttaa ja tukee maksutta­ pääasiassa miehiä, jotka ovat käyttäneet tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa lähisuhteissaan. Toimintaa rahoitetaan Espoon kaupungin ja Raha-automaattiyhdistyksen tuella sekä lahjoituksin.

Missä?

Leppävaara,
Maalarinkuja 3B,
kontakti@lyomatonlinja.fi­­­­,
www.lyomatonlinja.fi

Jaa tämä artikkeli: