Ei kitsastelua. Suurta yritystä elämään.

Kaikki kasvaa

• 17.06.2013 13:32

Uutena kesänä minä kitken kaikkialle levinnyttä juolaheinää. Lapioin savista maata ja kerään vaaleita juurenpätkiä pölyltä tuoksuvasta multakasasta.

Maa muistaa, rikkaruohot toteavat. Minä yritän selittää niille, etten ollut kunnossa edellisenä kesänä. Voikukat, mintut, saviheinät ja juolavehnät saivat kukkia, siementää, heilimöidä ja jakaantua.

Painan pistolapion savesta tiukkaan maahan, eivätkä rikat jatka keskustelua. Kaivan lapiollisen kerrallaan, kuusi metriä pitkää penkkiä, kahteen kertaan. Kun minullakaan ei ole enää mitään sanottavaa, oikaisen selkäni ja katson arvioiden käännettyä maata. Se on ruskeaa, vähän kuivaa.

Sarasta ei tule hyvä. Vaikka kuinka kitken, juuria jää maahan ja jokainen rikkaruohosta jäänyt juurenpätkä itää seitsemän uutta.

Istutan kaivamaani vakoon perunat. Ne kasvavat jotain. Aina kasvavat, viime kesänäkin kasvoivat, vaikka kävin kasvimaalla istutuksen jälkeen vain kahdesti.

Maalle on aivan sama, kasvaako se rikkaa vai hyötykasveja, multa tokaisee yhtäkkiä pistolapioni kärjessä. Pysähdyn. Kastemato kiiruhtaa turvaan maan sisään. Muurahainen kulkee valkea muna selässään pois lapion reitiltä. Multa jatkaa harvakseltaan: Kaikki vain kasvaa, kukkii ja heilimöi.

Pellon yllä kujertaa kiuru, ohi surisee painava ampiainen ja rikkaämpäri ropisee, kun kaadan juuret kompostikasaan. En oikein ymmärrä, mitä kuulin.

Mene ja kerro se kaikille, käskevät kiuru, ampiainen, rikkaruohot, kastemato, muurahainen ja multa. Minä epäröin, mutta ne toistavat: Kerro kaikille!

Maa ei erottele. Kaikki kasvaa.

Kaisa Kariranta

Juhannuspäivä