Kaipuu Pyhään
Elämme kovaa aikaa. Häpeilemättä todetaan julkisuudessa, että iäkkäistä työntekijöistä pyritään pääsemään eroon heidän liian hyvän työehtosopimuksensa takia. Uudet työntekijät tulevat ilman suurempia vaatimuksia. Kunhan jonkinlainen palkka maksetaan.
Kymmeniä tuhansia ihmisiä on töissä työsopimuksella, jossa työaika on määritelty tavalla, joka luo täysin ennakoimattoman ja turvattoman elämän. Jos töihin tulee käsky, eivät huomiseksi suunnitellut lapsen syntymäpäivät mene edelle. Ihmis- ja perusoikeudet ovat paperia vain, kun armottomat lukevat rivien välistä.
Ihmisyys on alennusmyynnissä.
Kun Yleisradion urheilutoimitus esittelee alkavan jääkiekkokauden kiinnostavimmat pelaajat, kertoo se pelaajista, jotka hakkaavat eniten ja lujimmin. Samaan aikaan ihmettelemme, miksi kouluissa on niin paljon pahoinvointia, yksinäisyyttä ja kiusaamista.
Ajassamme nöyryyttäminen, pilkka ja iva myyvät.
Politiikkakin on muuttumassa äänekkäiden ilotulitukseksi. Vaaleissa poliitikkojen toivotaan olevan nokkelia pilkkaajia, jotka keskittyvät saamaan illan irtopisteet ilman todellista poliittista linjaa ja puhetta ihmisen arjesta. Eurooppaa puolustaa muutama entinen pääministeri.
Politiikan pikaruoka maistuu hetken, mutta näläntunne jää. Kaikki ei olekaan fantastista. Ihmisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon rapautuu. Demokratia on muuttumassa harvojen huviksi. Se näkyy päätöksissä.
Samaan aikaan kirkko kipuilee. Ihmiset jättävät kirkon. Pian ensimmäiset seurakunnat kokevat murroksen, jossa asukkaista vajaa puolet on kirkon jäseniä. Sanoma ja toiminta eivät kosketa ja kohtaa. Kirkko on puristuksissa itsensä ja aikamme ihmisen kanssa.
Kaiken tämän keskellä ihmisellä on kaipuu. Ihminen etsii kestävää maata jalkojensa alle. Vanhemmat toivovat enemmän aikaa lastensa kanssa. Kunpa olisi inhimillistä työtä ja toimeentuloa. Lapset toivovat koulun arjesta kiireettömämpää. Moni perhe ja parisuhde on kovilla. Silti tukemisen sijaan liian moni pohdiskelee, millainen perhe on oikea. Ristiriitaista.
Kaipuussa muutokseen on toivo ja mahdollisuus. Ei ole mitään pelättävää. Se on joulunkin syvin sanoma.
tuomas.kurttila@
vanhempainliitto.fi
Kirjoittaja on isä ja
teologian maisteri.
Jaa tämä artikkeli: