Kaisa ja Christoffer Lekan kodissa on hallittu sekasotku, jonka kätköistä löytyy monta Mikki Hiiri -hahmoa. Kuva: Milla von Konow
Kaisa Leka kokee, että luovuus syntyy hitaudesta
Helsingin Sarjakuvafestivaalien taiteilija puolustaa tehotonta elämäntapaa.
Keskellä Kaisa Lekan ja hänen miehensä Christoffer Lekan keittiötä on kaksi isoa pahvilaatikkoa. Niihin on pakattu heidän polkupyöränsä, jotka ovat juuri kotiutuneet Yhdysvalloista kuten Lekatkin.
Lekat ovat tehneet pyöräretkiä eri maissa aiemminkin, mutta nyt he toteuttivat pitkäaikaisen haaveensa ja ajoivat kesän aikana pyörillä rannikolta rannikolla. Kilometrejä kertyi yli 6000. He kiersivät enimmäkseen pikkukaupungeissa ja kylissä.
– Eräässäkin kylässä asui yksi asukas. Sellaiset paikat ovat vastakohta sille kuvalle, joka Yhdysvalloista välittyy median kautta. Eriarvoisuus oli päällekäyvää ja näimme köyhyyttä, jollaista ei ainakaan Etelä-Suomessa näe.
– Toisaalta amerikkalainen kulutuskulttuuri on ihan friikkiä, mutta muuten matkoilla aina huomaa lopulta, että ihmiset ovat samanlaisia, Kaisa Leka tiivistää matkan kokemuksia.
Luovan työn ja meditaation yhdistäminen voi olla vaikeaa, kun on vilkas mielikuvitus kuten minulla."
Kaisa Leka on viikonvaihteessa pidettävien Helsingin Sarjakuvafestivaalien festaritaiteilija, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että hänen hiirikorvaisia hahmojaan voi nähdä festivaalin julisteissa. Hiirihahmot esittävät yleensä Kaisaa, ja Christoffer on sarjakuvissa ankka. Sanomatalossa on esillä näyttely, johon on ripustettu Lekojen Yhdysvalloista Suomeen lähettämiä postikortteja.
Mukana punk-ideologiaa
Postikortit kuvaavat hyvin pariskunnan elämänasennetta, jossa korostuu hitaus ja epätehokkuus, kuten Kaisa Leka sanoo.
– Postikortit kiehtovat, kun ne ovat nykyään niin järjettömiä. Yksi kortti tulee kaksi viikkoa sieltä Suomeen, ja siinä on tilaa vain muutamalle lauseelle. Ja miten ne ylipäätään tulevat perille, kun matkalla on vaikka kuinka monta mahdollisuutta, että kortti tuhoutuisi?
Kuten edellisiltäkin reissuilta, myös postikorteista syntynee myöhemmin kirja. Lekat julkaisevat pelkästään omakustanteita. Kirjoista otetaan pieniä painoksia, ja niissä näkyy pikkutarkan suunnittelun ja käsityön jälki.
– Omakustanteet kumpuavat punk-ideologiasta, että ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa, Kaisa Leka selittää.
Kirjat painetaan Porvoossa, Lekojen kotikaupungissa. Näin pidetään yllä paitsi kotimaista myös paikallista osaamisen perinnettä.
Kaisa Leka lukee mielellään matkoilla sähköisiä kirjoja, mutta hän arvelee, että kirjaesineen tulevaisuus saattaa olla juuri sitä, mitä he tekevät.
– Kirjat ovat ihania tavaroita, joita on ilo pitää kädessä. Niissä on oma tuoksunsa, ja paperin laadun voi tuntea.
Kaisa ja Krisangi elävät rinnakkain. Nimet kuvastavat sitä, millaista on elää hindulaisena Suomessa."
Lihaskunto toissijaista
Lekat eivät pyöräile fyysisen suorituksen vuoksi. Kunto kasvaa vähitellen matkan taittuessa.
– Lihaskunto on toissijaista. Tärkeintä on hallita mieltä. Toki satulallakin on merkitystä.
Kaisa Lekan vauhtia hiljentää vähän se, että hänen molemmat jalkansa ovat proteeseja. Hän on aina kertonut avoimesti kivuliaasta epämuodostumastaan, jonka takia hän halusi itse, että jalat amputoidaan.
Pyöräilyssä on heidän mielestään yhtäläisyyksiä henkiseen harjoitukseen. He ovat molemmat ryhtyneet jo parikymppisinä hindulaisiksi
– Luovan työn ja meditaation yhdistäminen voi olla vaikeata, kun on vilkas mielikuvitus kuten minulla. Liikunnan kautta olen löytänyt keinon päästä meditatiiviseen tilaan, ja se toimii myös pyöräillessä.
– Nytkin kun ajoi ties monettako päivää maissipellon laitaa, oli hyvä toistaa samalla mantroja. Voisi sanoa, että pyöräily on puolittaista meditaatiota.
Hindulaisia teemoja
Kaisa Leka käyttää joissakin yhteyksissä hindulaista nimeään Krisangi.
– Kaisa ja Krisangi elävät rinnakkain. Nimet kuvastavat sitä, millaista on elää hindulaisena Suomessa. Elämä on poukkoilua kahden identiteetin välillä.
Hindulaiset teemat ovat näkyneet myös hänen sarjakuvissaan. Ne ovat saanet Lekan pohtimaan, onko pyhäinhäväistystä piirtää vanhoja mytologioita sarjakuvatyylillä. Hindujen tekemillä omilla kuvilla on kuitenkin pitkä perinne.
– Voin ajatella, että versioni on osa sitä ketjua.
Lekan mielestä uskonnoilla on nykyään tarpeettoman huono maine.
– Ihmiset ehkä vastustavat enemmän laitosta, konservatiivisia rakenteita, mutta kun sitä pintaa raaputtaa, alta löytyy enemmän.
Lekojen guru on todennut, että ei tarvitse uskoa vain kirjaan, vaan tärkeintä on uskoa omaan kokemukseen.
Lekalle uskonto on sidoksissa luovuuteen, mutta hän ei meditoi voidakseen tehdä työtä.
– Meditaation tavoite on luoda henkilökohtainen suhde Jumalaan, ja sen sivuvaikutuksena syntyy luova tila, hän kuvailee.
Ympäröivän yhteiskunnan näkökulmasta sekä pyöräily että mediaatio kuuluvat samaan epätehokkaaseen lokeroon.
– Nehän ovat molemmat ajanhukkaa.
Jaa tämä artikkeli: