Suomen katuihin upotetaan joka vuosi tonneittain intialaista valurautaa, joka tuotetaan halpatyövoimalla.
Kaivonkannet tehdään rankoissa oloissa
Katujemme sadevesikaivot ovat aliravittujen intialaismiesten työtä.
Ennen ne kaikki valmistettiin Suomessa. Sitten tuli globalisaatio ja Suomessa enää yksi valimo valmistaa kansistoja. Suurin osa teetetään Intiassa, mistä maahantuojat ne tuovat ja kunnat ostavat. Hinta jää puoleen tai kolmasosaan kotimaiseen verrattuna.
Tietopalvelu FinnWatch on tutkinut kansistojen valmistusolosuhteita Intiassa. Nykyään on näet alettu kiinnittää huomiota julkisin varoin tehtyihin hankintoihin. Veronmaksajat eivät esimerkiksi Taloustutkimuksen kyselyn mukaan halua rahoillaan ostettavan missä tahansa oloissa valmistettuja tuotteita.
Huimaavan halpaa työvoimaa tarjolla
Gangesin sivujoen rannalla vastapäätä Kolkatan kaupunkia, Howrahin alueella, on tuhansia valimoita. FinnWatch jäljitti sieltä neljä laitosta, joista tuodaan kansia Suomeen. Lopulta yhdenkään valimon johto ei antanut lupaa vierailuun eikä työntekijöiden haastatteluihin.
– Haastattelin työläisiä salaa muurien ulkopuolella, kertoo Intiassa asiaa tutkinut toimittaja Jon Ewing .
Noin 80 prosenttia valimojen työntekijöistä on kouluttamatonta vuokratyövoimaa. Työaika on jopa 12 tuntia seitsemänä päivänä viikossa. Suojavarustuksia, edes kenkiä, ei piikaasujen ja kivipölyn keskellä romurautaa käsittelevillä ja hataria puutikkaita kiipeävillä uunien täyttäjillä ole. Yllä on vain lanteille kietaistu vaate, dhoti.
– Työnantajien mukaan kylistä tulevat maalaismiehet eivät edes halua käyttää suojaimia. Miehet itse sanovat muuta, Ewing sanoo.
Vuokratyöläisillä ei ole työsopimuksia, ei työterveyshuoltoa eikä sairaskorvauksia. Myös vakinaisten työntekijöiden on parasta vaieta vaivoistaan.
Helsingin vesi ei kommentoi
Helsingin kaupungin rakentamistoimen päällikkö Anu Hilpi-Niemi kertoo, että rakentamistoimi käyttää Helsingin Veden kilpailuttamia kansia. Ne on heille annettujen tietojen perusteella valmistettu valimoissa, joissa asiat ovat kunnossa.
– Intiassa valmistetun tuotteen käyttöä on miltei mahdotonta estää, jos suomalainen tavarantoimittaja muutoin täyttää lain asettamat kauppaehdot, tuote on vaatimusten mukainen ja hinta kohdallaan, Hilpi-Niemi toteaa.
Helsingin Vedestä ei haluttu asiaa kommentoida.
Katri Simonen
– Monet kärsivät aliravitsemuksesta. Heillä ei ole tarpeeksi rahaa monipuolisen ruokavalion ylläpitämiseen, joten heidän verenpaineensa laskee, he kärsivät usein huimauksesta ja heidät ajetaan työllä käytännössä kuoleman partaalle, sillä he käyttävät energiaa nopeammin kuin mitä pystyvät täydentämään ravintoainevarastojaan, Ewing sanoo.
Valajan käteen jää roposia
Palkka 84-tuntisesta työviikosta on alle alan minimipalkan, noin 12 euroa. Työnvälittäjä ottaa tästä kolmanneksen, toinen kolmannes voi huveta majoitukseen ja ruokaan. Kotikylään perheen elatukseen parin kuukauden pestin jälkeen liikenevä raha on mitätön.
Suomalainen valaja ansaitsee tunnissa enemmän kuin intialainen kollegansa ylipitkässä viikossa.
– Katu- ja viemäröintirakentaminen kuuluu kunnan tehtäviin. Laki julkisista hankinnoista mahdollistaa eettisten vaatimusten kirjaamisen tarjouspyyntöihin, mutta asiaa ei vielä tunneta tarpeeksi, raportin toinen kirjoittaja, FinnWatchin tuottaja Eeva Simola sanoo.
FinnWatch ry:n taustajärjestöt ovat Kirkon Ulkomaanapu, Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus, Maan Ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto.
Jaa tämä artikkeli: