Tytöt tekivät ystävänpäivän suklaakakkuun sokeripäällyksen ja romanttisia koristeita. Kuva: Miska Reimaluoto
Kakkuja, venäjää ja ystäviä
Venäjänkielisten tyttöjen kakkukerho syntyi, kun Olga Kajak halusi jakaa tärkeän kokemuksensa tyttökerhosta.
Kun Olga Kajak meni vuonna 2002 kaverin houkuttelemana Vuosaaressa pidettyyn tyttökerhoon, hän ei olisi ikinä arvannut, millaisia vaikutuksia sillä on hänen elämäänsä. Kajak oli tuolloin 19-vuotias ja kaksi kuukautta vanhan pojan äiti.
Kerhossa ei tehty sinänsä mitään erikoista. Käytiin teatterissa, leivottiin, opeteltiin kauneudenhoitoa ja kauniita käytöstapoja. Erityistä oli se, miten tytöt hitsautuivat yhteen ja miten ohjaaja Tatiana Kirillovasta tuli niin läheinen, että hän pitää yhä yhteyttä kaikkiin heistä.
Viime syksynä Kajak istui eräänä iltana Kirillovan keittiössä, kun he saivat ajatuksen perustaa ryhmän vähän nuoremmille tytöille. Aiheena olisivat kakut.
– Harrastan kakkujen leipomista ja ajattelin, että se voisi olla hauskaa tytöistäkin, Kajak sanoo.
Ennen kaikkea Kajak halusi, että muutkin tytöt voisivat kokea jotain samanlaista kuin hän aikoinaan tyttökerhossa.
Naiset hankkivat rahoituksen Nuorten Akatemia ry:n Mahis-projektista ja tilat Rastilan nuorisotalolta. Kajak puhui ajatuksesta tuttavaperheen 14-vuotiaalle Katri Dankoville, joka pisti sanan kiertämään. Niin muodostui seitsemän 12–14-vuotiaan tytön ryhmä, jonka jäsenet tuntevat toisensa perheittensä kautta, mutta opiskelevat eri kouluissa. Kaikkien kotikieli on venäjä.
Erityisempi kuin kokkikerho
Helmikuisena perjantaina Rastilan nuorisotalolla tytöt kaulivat sokeripäällystä ystävänpäiväkakkuun, koska tulossa on ystävänpäivä. Pohja ja koristeet on tehty jo aiemmin.
Mahikselta tukea nuorten toimintaan
Nuorten Akatemian Mahis-projekti tukee 13–17-vuotiaiden nuorten vapaa-ajan toimintaa. Ryhmä voi aikuisohjaajansa kanssa hakea tukea puoli vuotta kestävälle hankkeelle. Hakijalta edellytetään, että hän on käynyt kaksipäiväisen Mahis-ohjaajakoulutuksen. Useimmiten tukea hakevan ryhmän taustalla on jokin organisaatio kuten kunnan nuorisotoimi, mutta myös yksityishenkilö voi toimia ohjaajana.
Mahis pyrkii tavoittamaan erityisesti vaikeissa elämäntilanteissa olevia nuoria. Oleellista on, että nuoret itse suunnittelevat toiminnan. Tuen saajia on vuosittain noin sata. Ryhmät ovat muun muassa tehneet näytelmiä, videoita ja retkiä, harrastaneet liikuntaa ja tutustuneet suomalaiseen kulttuuriin. Seuraavan kerran Mahis-ohjaajia koulutetaan Helsingissä kesäkuun alussa.
Mahis käynnistyi vuonna 1998 Yhteisvastuukeräyskohteena. Sitä tukevat Raha-automaattiyhdistys, Alko, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto sekä Liikenneturva. Lisätietoja saa osoitteesta www.nuortenakatemia.fi/mahis.
Tarvikkeet ryhmä on hankkinut lähinnä Mahikselta saamallaan 600 euron tuella.
Katri Dankovista on kivaa, että ryhmän teema on niin erityinen, ei vain kokkikerho. Dankov on innostunut leipomaan kotonaankin.
– Viimeksi leivoin kakun äidille.
Parasta on kuitenkin se, että on niin hauskaa. Sekin on kivaa, että ryhmän ansiosta tytöt näkevät nyt toisiaan useammin.
Ryhmässä voi puhua venäjää
Rastilassa tytöt puhuvat venäjää, vaikka muulloin he käyttävät keskenään suomea. Puheeseen sekoittuukin vähän väliä suomen sanoja, varsinkin vaikeita, sellaisia kuin pizzapyörä tai ystävänpäivä.
Olga Kajakista on tärkeää, että ryhmä antaa tytöille mahdollisuuden pitää yllä venäjän kielen taitoaan, joka suomenkielisessä ympäristössä ruostuu helposti. Kajak itse muutti Suomeen 9-vuotiaana vuonna 1992 ja epäilee, ettei monikaan hänen ikäisensä, lapsena Suomeen tullut puhu enää täydellistä venäjää.
– Moni vanhempi antaa liian helposti periksi silloin, kun lapsi teini-iässä lopettaa venäjän puhumisen.
Kajak pitää tärkeänä myös sitä, että ryhmän kautta tytöillä on joku perheen ulkopuolinen aikuinen, jonka puoleen voi kääntyä ongelmissa.
Tatiana Kirillova on vetänyt vuodesta 2001 lähtien vapaaehtoistyönä tytöille kerhoa lähes joka vuosi. Ne kaikki ovat saaneet tukea Mahiksesta. Kirillova kuuluu Projekti- ja yhteistyön edistämiskeskus Alternatiiviin, joka pyrkii helpottamaan paluu- ja maahanmuuttajien kotoutumista.
Kirillovaa motivoi se, että tytöillä on jotakin mielekästä tekemistä ja että he oppivat jotain.
– On myös kiva tunne, kun on nuoria tyttöjä ympärillä.
Jaa tämä artikkeli: