Matkalla töihin. Kahden hevosvoiman vetopeli painaa täydessä lastissa noin viisi tuhatta kiloa. Heiveröisiä eivät ole kuormaa kiskovat kauramoottoritkaan - Ardennenhevosella on elopainoa noin tuhat kiloa. Työnjako on selkeä: Sallina-tamma (etualalla) on hevoslauman pomo, mutta metsuri Peter Ekholmilla on koko porukan ohjat käsissään. Kuva: Jukka Granström
Kaksi tonnia pehmeitä arvoja
Aamu on alkanut poikkeuksellisissa merkeissä. Tukinkuljetuksiin erikoistunut sisaruspari Sallina, 10 ja Tarsan, 9, on saanut huilata tavallista pidempään odotellen, että kärry korjataan.
Hvittorpin kurssikeskuksen kiinteistönhoitaja Ando Kütismaa on hitsannut aisan murtuneen liukutapin, ja metsuri Peter Ekholm voi nyt valjastaa työkaverinsa päivän urakkaa varten.
Puut pinoon ja lannoitus kaupan päälle
Hvittorpin harvennushakkuiden hoitaminen hevosvoimin on Espoon seurakuntayhtymälle kokeilu, mutta jos tahtoa ja rahoitusta löytyy, järeitä karvakorvia saatetaan nähdä uudelleen.
Seurakuntayhtymällä on vastaavanlaisia pienehköjä metsäaloja muun muassa Haukilahdessa, Iivisniemessä ja Jorvin sairaalan lähellä.
Yhtymän metsäalueista vastaava puistopuutarhuri Asko Leinonen kertoo, että ajatuksen pontimena oli yhtymän ympäristödiplomi.
”Hvittorpin ympäristö on herkkää ja arvokasta. Harvennushakkuuta tehdään virkistysalueella ja asukkaat ovat aivan vieressä, joten halusimme kokeilla raskaiden metsätyökoneiden sijaan ympäristöystävällisempää tapaa kuljettaa metsurien kaatamat puut tien varteen.”
Leinonen etsi hevosmetsätyöntekijöitä pitkään, sillä vaativalla alalla toimii Suomessa vain muutama yritys. Ikaalislainen Åfeltin Työhevoset tekee juuri tällaisia urakoita Ruotsissa kasvatetuilla Ardenner-hevosilla.
”Nämä jaksavat kiskoa suuria kuormia ja pärjäävät hyvinkin hankalissa maastoissa kaikkina vuodenaikoina”, Ekholm kehuu työkavereitaan.
Suuret metsätyökoneet jättävät metsänpohjaan syvät urat. Hevospelistä puolestaan jää jälkeen hyvää luonnonlannoitetta.
Sanatonta, saumatonta yhteistyötä
Peter Ekholm ohjailee kuljetuskärryn päälle sijoitettua kuormainta suurilla vivuilla. Kaviokavereiden hallintaan riittävät hienovaraisemmat keinot.
”Hevosta pitää osata lukea. Muutaman vuoden tiiviillä yhdessä tekemisellä on oppinut huomaamaan hevosen pienetkin eleet”, Ekholm sanoo.
Kolmikon yhteistyö onkin varsin vaikuttavaa, sillä Ekholm tarvitsee vain pientä ”prr”-ääntä innokkaiden menijöiden pysäyttämiseen.
”Eleiden lukeminen on molemminpuolista. Kun olen lastannut kuorman, ne huomaavat asennostani että nyt lähdetään.”
Hevoset ravaavat kevyttä tasatahtia oksa- ja tukkilasteja, syövät välillä kirjaimellisesti kuormasta ja näyttävät tuntevan työn iloa. Vajaan viikon urakan jälkeen ne kiipeävät kuljetusvaunuun ja lähtevät kohti uusia metsiä ja laitumia.
Jaa tämä artikkeli: