Kaksoset samassa ihossa
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max. Teos 2009.
Leena Parkkisen esikoisromaani Sinun jälkeesi, Max tempaa lukijan sirkuksen ja luonnonoikkujen maailmaan. Teos kuvaa vuosisadan alun Saksaa ja Pariisia sekä 1920–30-lukujen Helsinkiä. Pääosassa ovat siamilaiskaksoset Isaac ja Max. Isaac on veljeksistä feminiinisempi ja pohdiskelevampi, kun taas hurjapäinen Max syöksisi heidät ties mihin seikkailuihin.
Kauppapuodin myyjättärenä työskentelevä äiti antaa lapsensa maalle, sisarensa ja isänsä kasvatettaviksi. Sisar myy lapset sirkukseen 11-vuotiaina.
Lapsena kaksosia yhdistää paitsi ruumis, myös oma, keksitty "lintujen" kieli, jolla muut suljetaan ulkopuolelle. Heidän identiteettinsä syntyy me-muodossa. Isaac sepittää ihmetarinoita heidät hyljänneestä äidistä. Max kuuntelee.
Parkkinen kuvaa varmasti ja täyteläisesti eriskummallista ihmiskohtaloa. Lukija tuntee itsensä välillä tirkistelijäksi. Miltä tuntuu portaissa kävely, vessassa käyminen, tanssiminen tai rakasteleminen, kun toisen ruumis seuraa koko ajan mukana? Kun toinen juo alkoholia, saa seurauksista kärsiä myös toinen: kaksosilla on yhteinen maksa.
Siamilaiset kaksoset ovat yhdessä koko ajan, mutta yksinäisyydeltä ei pääse karkuun. Rakkaussurunsa joutuu kumpikin potemaan yksin.
Parkkisen kertojan asenne on empaattinen ja lempeä — ei kauhisteleva tai groteski. Kerrotaanhan tarinaa poikkeavuuden sisältä päin. Näin paljastuu ihmisille yhteinen rakkauden kaipuu, ruumiista riippumatta.
Jaa tämä artikkeli: