Kalassa keskellä kaupunkia

Kalassa keskellä kaupunkia

Keväisenä aamuna Mikko Joensivun kalapaatti on jäänyt huilaamaan Soukan venesatamaan. Veneen kippari on hurauttanut tällä kertaa tutuimmilta vesiltään Espoonlahdelta Helsinkiin, kalastamaan keskelle kivikaupunkia.

Saaliin suuruudella tai kalayksilöiden koolla ei nyt ole merkitystä, sillä Joensivu on fongaamassa eli saalistamassa mahdollisimman monia eri kalalajeja.

”Ruoholahden kanava on hyvä paikka, koska tässä on paljon eri lajeja”, kokenut kalamies kertoo.

Aamun tavoite on selvä. Joensivu on tullut kokeilemaan, nouseeko kanavasta mustatokko. Ensimmäisen puolen tunnin aikana hän on saalistanut särjen, ahvenen, pasurin ja salakan. Punaisen ämpärin pohjalla murjottaa myös kaivatun kalan sukulainen, mustatäplätokko. Joensivu esittelee hurjan näköisen merenelävän yksityiskohtia.

”Mustatäplätokolla on melkoiset poskilihakset. Vaikka hampaat ovat mitättömät, se nappaa sormesta tiukan otteen. Mustatokosta sen erottaa heti nimensä mukaisesta, selvästä täplästä selkäevässä.”

Mustatäplätokko on tullut laivojen mukana ja viihtyy vesillämme jo liiankin hyvin. Sitä pidetään häirikkönä, joka valtaa itselleen liikaa alaa ja syö muiden lajien kutua.

”Ruokakalana se on kyllä ihan hyvä. Baltian maissa se on suosittu kalasäilykkeissä”, Joensivu kertoo.

Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura SKES valottaa nettisivuillaan sitä, kuinka vuodesta 2001 alkaen järjestetty Kalamaraton-kilpailu on lisännyt fongaus- eli lajikalastusharrastuksen suosiota ja auttanut kalalajitutkimusta. Vuonna 2009 Kalamaratonissa saatiin Helsingin vesistä kautta aikain ensimmäinen mustatäplätokko. Lajin räjähdysmäisestä leviämisestä kertoo, että seuraavana vuonna sen sai 49 joukkuetta.

Kalamaraton on Mikko Joensivulle ja muille fongareille kalavuoden kohokohta. Vuosittaiset kisat käydään samaan aikaan Helsingissä ja Kotkassa, kolmas kisa on kesäkuussa Joensuussa. Joukkueiden tehtävänä on vuorokauden kuluessa pyydystää mahdollisimman monta eri lajia. Joensivu kuuluu järjestävän seuran SKES:in Taimentiimi-joukkueeseen.

”Viime vuonna tulimme kisassa kolmansiksi. Saimme 24 tunnin aikana 27 lajia. Sama määrä oli myös toiseksi tulleella joukkueella, mutta he olivat ehtineet viedä tarkistuspaikalle kymmenen ensin löytynyttä lajia parikymmentä minuuttia aiemmin kuin me.”

Mustatokon etsintä Ruoholahden kanavasta on valmistautumista tämän vuoden Kalamaratoniin. Yksi fongaamisen viehätyksistä on oppia tuntemaan lajien lisäksi alueet, joilla ne asustavat.

”Kisassa käydään hakemassa tietty laji tietystä paikasta ja jatketaan nopeasti matkaa”, Joensivu tiivistää.

Harrastajat jakavat vinkkejä kalalajeista ja niiden esiintymispaikoista muun muassa Facebookissa. Ennen kisaa keskustelussa pinnalla on kuitenkin kiusoitteleva arvuuttelu ja tarkkojen paikkatietojen panttaaminen. Muille joukkueille ei haluta paljastaa parhaita täkyjä. Ahkerimmat kalastajat tuntuvat tosin tunnistavan jo rantakivien väristä, missä valokuva kustakin kalasta on napattu.

Fongareiden havainnoista on hyötyä muun muassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle. Se ottaa mielellään vastaan tietoja eri lajien elinpaikoista ja runsaudesta. Mikko Joensivu on ollut mukana myös paikallisessa täsmätutkimuksessa.

”Vantaan kaupunki halusi kartoittaa kalatilannetta erilaisissa puroissa, ojissa, järvissä ja lammissa. Kaupungin pyynnöstä kolusimme silloisen espoolaisen Kalamaraton-joukkueemme kanssa mitä merkillisimmillä rämeillä onkivavat ojossa”, Joensivu virnistää.

Onki onkin fongarin väline. Lajitunnistuksessa lasketaan ne kalat, jotka on pyydystetty pilkillä, vieheellä, mato- tai toukkasyötillä tai ylipäätään muuten kuin massakalastuksella esimerkiksi verkon avulla. Rajatapaus voi olla, lasketaanko saaliskalan mahasta löytynyt, ateriaksi päätynyt toinen kala lajipisteeksi.

Kuinka usein sekä työssä että vapaa-ajalla eväkkäiden kanssa puuhaava mies kokkaa kalaruokaa?

”Kyllähän sitä tulee laitettua. Etenkin kun sattuu tulemaan vaikkapa hyvän kokoinen taimen, kuten viime viikolla Espoonlahdelta.”

Utelut siitä, missä päin olisivat parhaat paikalliset taimenpaikat, Joensivu kuittaa kalamiesmäiseen tapaan: ”Niitä nyt on siellä miljoonia”.

Vaikka Joensivu ei niin perusta saalistamiensa kalojen koosta, muistista löytyy suurin yksittäinen kala. Se on reilun seitsemän kilon hauki. Kyseinen laji on lautasella kelpo syötävää, mutta se ei ole Joensivun lempikaloja. Sinnikkään utelun jälkeen syy hauen huonouteen löytyy sen käsiteltävyydestä.

”Hauki haisee pahalle”, mies suostuu lopulta lausumaan.

”Sitä paitsi se haju ei lähde käsistä millään, ja hauen pintakin on limainen.”

Jätämme haukiteeman ja siirrymme kalastusharrastuksen hienoimpiin hetkiin. Ne ovat Joensivun mielestä yökalastuksessa, erityisesti lirkkimisessä pienellä vavalla otsalampun valossa. Joensivu kalastaa yksin tai kavereidensa kanssa, mutta myös lapsuuden kalakaveri on edelleen kuvioissa.

”Isä tietää, että olen päivittäin vesillä, joten hän saattaa kysellä minulta tuoreita tietoja. Viimeksi eilen hän soitti vain tarkistaakseen, onko Pentalan salmessa nyt silakkaa.”

Lisätietoa kalastuksesta sekä muun muassa hyvät tunnistekuvat Suomen yleisimmistä kalalajeista:

www.skes.fi

Kurkistus fongaamisen maailmaan:

www.facebook.com/fongaus

Kuka?

Mikko Joensivu, kesäkuussa 39 v, syntyperäinen soukkalainen.

Missä?

Töissä kalatiskin takana soukkalaisessa kaupassa tai kalavesillä fongaamassa eli lajipisteitä keräämässä.

Miten meni?

Viikonlopun Kalamaratonissa Joensivun joukkue jäi tällä kertaa yhdeksänneksi 24 lajilla. Voittajajoukkue AC Delirium saalisti 30 lajia.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi