Kalliolaisten oma lääkäri
Kello kaksi iltapäivällä odotusaula huoneen numero 22 edessä Kallion terveysasemalla on tyhjä. Lääkäri Outi Seppälä on juuri saanut päivän potilaat hoidettua, ja nyt on paperitöiden aika.
– Sisään vain ja potilaan paikalle istumaan, hän kehottaa hyväntuulisesti.
Seppälä ottaa niin tiiviin katsekontaktin, että todellakin tunnen tulevani huomatuksi. Kummasti alkaa tehdä mieli kertoa huolistaan.
Ei ihme, että Seppälästä pidetään. Hän sai jo nuorena lääkärinä kiitosta siitä, että osasi kohdata potilaansa. Yli 25 terveyskeskusvuoden jälkeen omistautuva asenne on yhä tallessa. Parhaillaan Seppälä kirjoittaa kirjaa potilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta.
– Perin kiinnostukseni ihmisiä ja kommunikoinnin taitoa kohtaan isältäni. Työssäni tapaan jatkuvasti tuntemattomia ihmisiä, joihin on luotava yhteys lyhyessä ajassa. Tärkeintä on nöyryys, kuunteleminen ja se, etten pelkää potilasta ja mene lääkärin roolin taakse piiloon.
Seppälä on paitsi yleislääketieteen erikoislääkäri, myös psykoterapeutti. Hän käyttää ratkaisukeskeisen lyhytterapian elementtejä jatkuvasti terveyskeskustyössä.
– Ratkaisukeskeinen lähestymistapa auttaa näkemään myönteiset asiat elämässä. Lääketiede on perinteisesti keskittynyt negatiiviseen. Sairauden keskellä tarvitaan toiveikkuutta.
Kallion terveysasemalla Seppälä on työskennellyt vuodesta 1994 lähtien. Hän kiittelee terveysaseman hyvää työilmapiiriä, mutta kaipaa terveydenhuoltoon suurempaa jatkuvuutta.
– Koko urani ajan terveyskeskuslääkäreistä on ollut pulaa. Kalliossakin vakituisia lääkäreitä on vain noin puolet. Sijaisia ja muita lyhytaikaisia lääkäreitä on paljon. Tosin kantakaupungissa myös potilaiden vaihtuvuus on suurta.
Pitkäaikaisena terveyskeskuslääkärinä Seppälä on oppinut tuntemaan Kallion moninaista asukaskuntaa, opiskelijoita, vanhuksia, hyvin ja huonosti voivia. Hänen kokemuksensa mukaan alueen asukkailla on jalat maassa. Lääkärikin saa olla ihminen, kun häntä ei pidetä kaikkivoipana.
– Pitkä hoitosuhde synnyttää luottamusta ja auttaa näkemään työn tuloksia. Lääkärin on myös helpompi arvioida potilaan terveydentilaa, kun potilashistoria on tiedossa.
Terveyskeskuslääkäreitä väheksytään Seppälän mielestä turhaan, sillä terveyskeskuksissa tehdään haastavaa työtä suuren paineen alla.
– Etenkin nuorille lääkäreille tulisi tarjota enemmän tukea ja ohjausta, jotta he jaksaisivat työssään eivätkä tuntisi tarvetta paeta muualle.
Ikuisuusongelma on ajan puute. Helsinkiläinen terveyskeskuslääkäri ottaa vastaan keskimäärin 10–12 potilasta päivässä, ja lisäksi on hoidettava puhelut ja paperityöt. Jokaiselle kävijälle on varattu sama parikymmentä minuuttia, vaivasta riippumatta. Siitä syntyy helposti ruuhkaa ja tyytymättömyyttä.
– Jos saisin muuttaa jotakin Helsingin julkisessa terveydenhuollossa, ensimmäisenä menisi uusiksi ajanvarausjärjestelmä. Jos lääkäreillä olisi enemmän aikaa niille, jotka sitä tarvitsevat, hoidon vaikuttavuuskin olisi parempaa.
Vaadin iloisena veronmaksajana, että julkisessa päätöksenteossa kuultaisiin enemmän tavallisia ihmisiä ja rivityöntekijöitä.
Nautin elämästäni iän myötä yhä enemmän.
Anu Heikkinen
Jaa tämä artikkeli: