Kaltereiden takana
Kuva: Jouni Viitala

Kaltereiden takana

Veturitietä pyöräillessä katseeni osuu tiilirakennukseen, jota ympäröivät piikkilanka-aidat ja valvontakamerat. Ikkunoissa on kalterit ja pienen asfalttisen ulkoilukentän ympärillä neljä metriä korkea aita.

Kun menen lähemmäksi, kuulen tiheällä metalliverkolla katetulta parvekkeelta puhetta, jonka kieltä en tunnista. Metsälän säilöönottokeskus näyttää ulospäin kolkolta ja vankilamaiselta.

Ulkomaalaisten säilöönottokeskuksessa lukkojen takana pidetään etupäässä käännytettäviä turvapaikanhakijoita, joiden epäillään yrittävän jäädä laittomasti maahan. Näitä ihmisiä on paljon: keskuksen läpi kulkee 400–500 ihmistä vuodessa. Se on ollut täynnä vuosikausia, joten osa säilöönotetuista on sijoitettu poliisivankiloihin.

Julkisuudessa on keskusteltu viime aikoina alaikäisten säilöönotosta. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osasto vaatii sen lopettamista kokonaan. Myös Metsälän säilöönottokeskuksen johtaja Pekka Nuutinen pitää tilannetta ongelmallisena.

– Tämä ei ole hyvä paikka lapsille, sillä perheitä ei pystytä sijoittamaan omalle osastolleen, hän sanoo.

Ensi syksynä tilanne helpottuu, kun Joutsenoon avataan säilöönottokeskus, jossa on erillinen perheosasto. Toinen parannus asiaan on käsittelyssä oleva lakiesitys, joka asettaisi ylärajan ilman huoltajaa olevan alaikäisen säilöönottoajalle.

Jouni Viitala

Jaa tämä artikkeli: