Kampin kappelissa on vaikea hiljentyä

Kampin kappelissa on vaikea hiljentyä

Kirkko ja kaupunki (11.6.) nosti ansiokkaasti esiin Kampin kappelin. Pienenä hiljentymistilana se ei kuitenkaan vastaa tarkoitustaan. Ovi käy jatkuvasti, kun ihmiset valuvat edestakaisin pohtien, jäädäkö vielä käytävälle vai hiljentymistilaan. Käytävän puheensorina on heti läsnä hiljentymistilassa, kun oven vieressä keskustellaan päivän lämpötilasta.

Tila on pieni, joten sen intimiteetti rikkoutuu helposti. Kuvaaminen ja keskustelu tapahtuvat aivan vieressäsi. Kappelissa kuljetaan sinne tänne, ihmetellään ja osoitellaan. Et ole enää kaksin Jumalan kanssa, vaan teidän keskusteluanne on ihmettelemässä joukko katsojia. Kun kirkossa on hautajaistilaisuus, sitä kunnioitetaan käytäviä myöten. Ei puhuta kovaa, ei naureta tai kuvata. Kampin kappelissa samanlaista toisen hartauden kunnioitusta ei ole. Hiljaisuuden tuoma pyhän tunne katoaa, kun siitä tehdään arkipäiväinen.

Kappelin hengellistä merkitystä ei voi mitata lukuina. Siksi juuri näistä hengellisistä merkityksistä on helppo tinkiä. Kritiikki ohentuneesta hengellisyydestä voidaan aina kuitata kävijämäärillä. Rauhoittumisen keitaana kappeli ei ole toiminut ainakaan minulle. Hieno turistikohde se kyllä on.

Samuel Salovuori
opiskelija

 

Jaa tämä artikkeli: