Isoon maailmaan. Päättäjät haluavat yhä isompia koulutusyksiköitä, työntekijät taas pienempiä. – Isommassa opetusyksikössä kohtaaminen yksittäisen opiskelijan kanssa jää helposti irralliseksi, sanoo Diakin Kauniaisten kampuksen koulutuspäällikkö Lauri Vartiainen. Kuva: Sirpa Päivinen
Kampus Kalasatamaan
Vuodesta 2015 alkaen yli puolet kirkon nuorisotyöntekijöistä ja diakoneista koulutetaan Suomen maallistuneimmassa ympäristössä.
Kirkon diakonia- ja nuorisotyöntekijöiden koulutuksesta vastaava Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy (Diak) on päättänyt yhdistää Diak Etelän eli Helsingin, Järvenpään ja Kauniaisten kampukset fyysisesti yhdeksi kokonaisuudeksi. Ne muuttavat Kalasatamaan rakennettavalle uudelle kampukselle vuonna 2015. Diakin yhteistyökumppanina on ruotsinkielinen ammattikorkeakoulu Arcada. Kaikkiaan kampuksella tulee olemaan 4 500 opiskelijaa.
– Tämä on maailmanlaaja korkeakoulupoliittinen suuntaus, jossa oppilaitosyksiköitä kootaan isompiin kokonaisuuksiin, sanoo Diakin toimitusjohtaja Jorma Niemelä.
– Diakilla on ollut tavattoman hajanainen verkosto. Meillä on kansallinen tehtävä kirkon alan kouluttajana ja siksi palveluita tulee olla myös Itä-, Länsi- ja Pohjois-Suomessa. Pääkaupunkiseudulla on tällä hetkellä 15 kilometrin säteellä kolme Diak-kampusta. Tulevaisuuden rahoitusnäkymät pakottavat miettimään, onko tehokkaampia keinoja järjestää koulutusta.
Paine yksiköiden yhdistämiseen on tullut myös opetus- ja kulttuuriministeriöstä.
Paikallistasolla muutto Kalasatamaan aiheuttaa huolta. Ennen yhdistämispäätöstä Suomen Raamattuopiston yhteydessä toimiva Diakin Kauniaisten kampus oli juuri saanut lisää aloituspaikkoja. Piti jopa rakentaa kokonaan uusi lisäsiipi. Se saatiin käyttöön 2009. Uusien tilojen vaihtaminen Kalasataman vielä uudempiin tiloihin ei kuitenkaan ole varsinainen murehduttaja.
– Kauniaisissa taustayhteisö on Suomen Raamattuopisto. Se tarjoaa puitteet säännölliselle hartaus- ja jumalanpalveluselämälle, mikä vahvistaa kirkon työntekijän identiteettiä, sanoo Diakin Kauniaisten kampuksen koulutuspäällikkö Lauri Vartiainen.
– Kirkon työhön sitouttamisen kannalta on merkityksellistä, että opiskelijoilla muodostuu henkilökohtaisia siteitä opettajiinsa. Isoissa yksiköissä tämä ei ole enää mahdollista.
– Meille on ollut hakijoita Lapin läänistä asti. Jatkossa on huoli, etteivät ne opiskelijat, jotka olisivat hakeneet Kauniaisiin tai Järvenpäähän, enää hakeudukaan Kalasatamaan.
Päätös Diak Etelän yhdistämisestä ei syntynyt yksimielisesti. Diakin hallituksen jäsenistä Hannu Harri ja Timo Junkkaala jättivät eriävän mielipiteen.
– Kirkollisen koulutuksen tavoitteet toteutuvat paremmin pienemmissä yksiköissä, joissa opiskelija saa paremmin tukea kasvulle kirkon työntekijäksi, Junkkaala perustelee.
– Suuressa yksikössä kirkollinen koulutus jää helposti muun koulutuksen jalkoihin. On todennäköistä, että rekrytointi vaikeutuu, opintojen keskeyttämiset lisääntyvät ja mahdollisuudet tukea kasvua kirkon työntekijäksi heikkenevät. Kirkon nuorisotyön tulevaisuuden kannalta nykyinen rakenne on parempi.
Diakin Järvenpään kampuksen koulutuspäällikkö Jouko Porkka näkee tilanteen osittain samanlaisena kuin Junkkaala ja Lauri Vartiainen. Silti hänen mielestä nykyinenkään systeemi ei ole moitteeton.
– Diak Etelä on vuodesta 2007 lähtien muodostanut yhden yksikön, jossa on kolme kampusta. Opiskelijaryhmien muodostamisessa on ollut vaikeuksia, kun välillä tulee hyvin pieniä ryhmiä, ja toisinaan taas turhia päällekkäisyyksiä.
Historiallisesti Kauniaisten nuorisotyönohjaajakoulutus syntyi vastapainoksi liian liberaalina pidetylle Järvenpään koulutukselle. Järvenpäässä on kunnioitettu kristillis-yhteiskunnallista asenneilmapiiriä teologi Aarne Siiralan hengessä, kun taas Kauniaisissa on vaikuttanut uuspietistisen Urho Muroman perintö.
Kun Diakonia-ammattikorkeakoulu perustettiin 1996, eri kampusten välille alettiin rakentaa luottamusta. Kalasatamassa ne sulautuvat yhteen.
– Uudessa tilanteessa joudumme rakentamaan yhdessä jotakin, mitä ei aiemmin ole ollut, Jouko Porkka arvioi.
– Kalasataman Kampus rakennetaan Suomen kaikkein maallistuneimpaan ympäristöön, jossa alle 50 prosenttia asukkaista kuuluu kirkkoon. Ehkä urbaaniin seurakuntatyöhön syntyy uusia valmiuksia.
Juhani Huttunen
Jaa tämä artikkeli: