Kannettu vesi
Neuvostovallan romahdettua alettiin ponnekkaasti jälleenrakentaa henkitoreissaan ollutta Inkerin luterilaista kirkkoa Suomesta tulleen avun turvin. Suomalaisia innoitti apuun erityisesti jonkinlainen heimorakkaus suomalaisperäistä inkeriläisväestöä kohtaan. Ränsistyneitä kirkkoja kunnostettiin ja monet seurakunnat, helsinkiläisetkin, solmivat ystävyyssuhteita sikäläisiin seurakuntiin.
Sittemmin tilanne on muuttunut. Suuri osa inkeriläisistä on tullut Suomeen niin sanottuina paluumuuttajina. Inkerin kirkko on pitkälti venäläistynyt suomenkielisen väen vähentyessä ja ikääntyessä. Se ei ole noussut taloudellisesti omille jaloilleen, vaan elää edelleen Suomesta tulevan tuen varassa. Halu pitää pystyssä Inkerin kirkkoa suomalaisrahoin on kuitenkin alkanut hiipua.
Yhteistyöintoa on vähentänyt myös Inkerin kirkon jyrkän konservatiivinen linja. Se ei muun muassa hyväksy naisia papeiksi. Inkerin piispa ei tullut mukaan Helsingin piispan vihkimykseen tämän sukupuolen vuoksi, eikä katso aiheelliseksi hänen kanssaan edes keskustella.
Seurakuntiin vedotaan toistuvasti, että ne tukisivat Inkerin kirkon toimintaa. Tällöin vedotaan muun muassa siihen, että on sovittu noudatettavaksi periaatetta, että kukin kirkko tekee omat teologiset linjauksensa eikä sen pidä antaa vaikuttaa keskinäisiin suhteisiin. Toivoisi kyllä, että sama periaate olisi voimassa toisinkin päin. Inkerin kirkko voisi kunnioittaa Suomen kirkon linjauksia.
Helsingin seurakuntienkin toivotaan edelleen tukevan Inkerin kirkkoa. Oikeastaan välillä kuulostaa, että vaaditaan. Helsinkiläiset kirkon päättäjät ovat kumminkin hyvin itsenäistä porukkaa. He tietävät oikeutensa ja velvollisuutensa, eikä heitä hetkauteta painostamalla piispallisella arvovallalla, hurskastelulla tai syyllisyyskortin heiluttelulla. Helsingin oma piispa on viisaasti pysynyt reviirillään eikä ole puuttunut millään tavalla luottamuselinten päätösvallassa oleviin asioihin.
Helsinkiläiset ja myös muut suomalaiset kirkon päättäjät joutuvat pohtimaan, kuinka paljon ja pitkään Inkerin kirkkoa on mielekästä tukea. Jos kirkko ei nouse omille jaloilleen, onko sinne annettu raha vettä, joka ei kannettuna kauan kaivossa pysy?
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: