Kansa ei kirkossa käy
Helsingissä päiväjumalanpalveluksissa käy vuosittain vajaa 250 000 osallistujaa.
Kun luvussa ovat mukana myös joulukirkot ja muut paljon kansaa vetävät juhlapyhät, voi lyhyelläkin matematiikalla laskea, että tavallisena sunnuntaina kirkossa käyvien määrä on lähempänä nollaa kuin yhtä prosenttia. Tilanne ei ole ratkaisevasti parempi, vaikka mukaan laskettaisiin Tuomas-, pop-, metalli- ynnä muut erityismessut. Niissä käy vuosittain suurin piirtein saman verran väkeä.
Kehittyvien maakuntien Suomessa tilanne on vähän häävimpi, muttei paljon. Keskiverron meikäläisen viikkorytmiin ei nyt vain kerta kaikkiaan kuulu raahautuminen kirkkoon pyhäaamuisin.
Vuosituhannen vaihteessa tapahtunut jumalanpalvelusuudistus epäonnistui. Messut eivät puhuttele kansaa yhtään sen enempää kuin ennenkään. Vika ei tietenkään ole kirkossa eikä kirkonmenoissa, vaan kansassa, joka ei ymmärrä, mitä kaikkea hienoa uudistus toi tullessaan ja millaista herkkua pyhäaamuisin olisi tarjolla.
Kaikki aiheesta tehdyt tutkimukset osoittavat, ettei uskonnollisuus ja maailmankatsomukselliset kysymykset ole ihmisistä mihinkään kadonneet. Lähes kaikki pohtivat joskus elämänsä tarkoitusta, suhdetta Jumalaan ja sitä, miten elämää olisi toisten kanssa elettävä. On sääli, etteivät jumalanpalvelukset, jotka parhaimmillaan voisivat olla erinomaisia hiljentymisen, rauhoittumisen, mietiskelyn ja pyhyyden kohtaamisen paikkoja, vetoa suurempaan määrään ihmisiä.
Sunnuntaiset messut pysyvät kirkoissa hamaan maailman tappiin. Niistä ei luovuta eikä ole syytäkään luopua. Tosiasiat on kumminkin tunnustettava: ei niistä mitään kansanjuhlaa tule. Kirkon on vain herkeämättä etsittävä rinnakkaisia tapoja, joilla ihmisiä voidaan auttaa heidän tarpeessaan hiljentyä, rauhoittua ja pohtia elämän suuria kysymyksiä.
Kirkko on viime vuosina toteuttanut Helsingissä useita uskonkysymyksiin liittyviä mainoskampanjoita. Niistä ollaan montaa mieltä ja on syytäkin olla. Tosiasia on kumminkin se, että kalliiksi arvostellut kampanjat ovat herättäneet paljon enemmän pohdintaa elämän tarkoituksesta, suhteesta Jumalaan ja siitä, miten elämää on toisten kanssa elettävä, kuin konsanaan samaan aikaan järjestetty vielä kalliimpi jumalanpalveluselämä. Silläkin tiellä on siis mielekästä tavalla tai toisella jatkaa.
Seppo Simola
Päätoimittaja
seppo.simola (a) evl.fi
Jaa tämä artikkeli: