Kansanvaali ei kannata
Ulla Lötjönen arvosteli kolumnissaan kirkolliskokouksen vaalitapaa ja ihmettelee nuorten edustuksen vähäisyyttä (Esse 4/25.2.).
Kirkolliskokousvaalissa papit äänestävät edustajiksi 32 pappia ja maallikot 64 maallikkoa. Maallikkovalitsijat ovat seurakuntavaaleissa oman seurakuntansa jäsenten valitsemia edustajia seurakuntien luottamustehtäviin.
Seurakuntavaaleissakaan ei Espoossa saada kuin noin 12 prosenttia väkeä äänestämään, vaikka ehdokkaat ovat kotiseurakunnasta. Entä kun kirkolliskokousvaalissa on äänestäjälle tuntemattomia hiippakunnan eri puolilta olevia ehdokkaita, sekö lisäisi äänestysaktiivisuutta kansanvaalina?
Pakko olisi värvätä ehdokkaiksi ja äänten kerääjiksi tunnettuja julkkiksia, joilla kirkollinen asiantuntemus ja motivaatio työhön ei saattaisi olla kovinkaan väkevää.
Nuorilla on ollut aivan sama vaikuttamismahdollisuus kuin muillakin. Huolimatta miljoonien eurojen vaalikampanjasta seurakuntavaaleissa ei nuoria saatu liikkeelle, nytkö he sitten innostuisivat? Nuoria on ollut valittuina luottamushenkilöinä, osa on joutunut luopumaan paikastaan muuton vuoksi ja kaikki eivät muuten vain ole jaksaneet puuduttavaa kokousrumbaa.
Seurakuntavaaleissa kahden vaalin yhteydessä (seurakuntaneuvosto ja kirkkovaltuusto) hylkäysprosentti on varsin suuri, helpottaisiko jos mukaan yhdistetään vielä kahdet uudet vaalit, kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuuston vaalit?
Monet kirkon uudistamiseen esitetyt ajatukset ovat tarkoitushakuista idealismia, eivät useinkaan lähtöisin kirkon perustehtävästä.
Heikki Sorvari
kirkolliskokousedustaja
Espoo
Jaa tämä artikkeli: