Leena Tiitun mukaan kanttorit pitävät työssään tärkeimpänä erilaisten musiikkiryhmien johtamista sekä muuta musiikkikasvatustoimintaa. Tiitu toimii Temppeliaukion kirkon kanttorina. Kuva: Tapio Tiitu
Kanttorit viihtyvät työoloista huolimatta
Pappien ja kanttorien suhteissa on usein ongelmia, toteaa Leena Tiitu väitöskirjassaan.
Kanttorit kokevat olevansa musiikin sekatyöläisiä, joiden tehtävistä musiikin opettaminen eli kuorojen ja musiikkiryhmien harjoittaminen ovat tärkeimmällä sijalla. Työyhteisönsä kanttorit kokevat hankalaksi, ja erityisesti suhteessa pappeihin on ongelmia. Nämä tulevat ilmi tuoreesta tutkimuksesta.
Diplomiurkuri ja Taivallahden seurakunnan kanttori Leena Tiitu on tutkinut Suomen kanttorien ammattikuvaa Sibelius-Akatemiaan tekemässään väitöstutkimuksessa. Tutkimuksen kyselyyn osallistui 360 Suomen evankelisluterilaisen kirkon suomenkielistä kanttoria.
Tiitu pyrki selvittämään paitsi kanttorien käsitystä ammatistaan myös heidän kuvaansa siihen kohdistuvasta ulkopuolisesta vaikutuksesta.
Työssään tärkeimpänä kanttorit pitivät kuorojen ja musiikkiryhmien johtamista sekä muuta musiikkikasvatustoimintaa. Yhdeksi ongelmaksi tällä sektorilla osoittautui rippikoulu, jossa kanttorit eivät nähneet kovin paljoa mahdollisuuksia musiikkikasvatukselle.
Tiiviimpään yhteistyöhön oppilaitosten kanssa
Leena Tiitu perää kirkolta tiiviimpää yhteistyötä muun muassa musiikkiopistojen ja koulujen kanssa.
– Tulevaisuuden kanttorille on tärkeää näkyä muuallakin kuin kirkon seinien sisällä, hän sanoo.
Tutkimuksen mukaan seurakuntien sisäisessä työilmapiirissä on parantamisen varaa, sillä kanttoreista noin joka kolmas koki esimiehen ja työtoverien vaikutuksen työhönsä lähinnä kielteisenä.
Erityisesti suhteet pappeihin kuormittivat. Kanttorit pitivät kiusallisena sitä, että heidän musiikilliseen työkuvaan puututtiin. Heitä ei myöskään tyydyttänyt ”käsilaukkuna” tai ”liikuteltavana jukeboksina” toimiminen.
Sen sijaan seurakuntalaisilta saatu palaute koettiin myönteisenä, vaikka moni jäikin kaipaamaan enemmän asiantuntevaa palautetta.
Yli puolet on ”kaikkiruokaisia”
Musiikilliselta suuntautuneisuudeltaan kanttoreista yli puolet katsoi olevansa ”kaikkiruokaisia” ja suurin osa ”musiikin sekatyöläisiä”.
Klassinen musiikki oli silti painopistealueena suurimmalla osalla – sitä enemmän, mitä koulutetumpi kanttori on. Vanhimmat ja pisimpään virassa olleet olivat musiikkimaultaan selvästi perinteisempiä.
Kanttorit näyttävät olevan myös aktiivisia itsensä kehittäjiä. Yli puolet oli tehnyt musiikillisia lisätutkintoja ja täydennyskoulutukseen oli osallistunut miltei jokainen.
Tiitu päättelee, että tämä on rakentanut kanttorien arvomaailmaa henkistyneemmällä tasolla mutta tuonut vain harvoille paremman viran tai toimeentulotason.
Palkkaus olikin pisin miinus kanttorien työn tyytyväisyyttä ajatellen. Sen sijaan musiikillisesti työ tyydytti heistä suurinta osaa.
Leena Tiitu väittelee lauantaina 25.4. klo 11 Temppeliaukion kirkossa os. Lutherinkatu 3. Musiikkiakin sisältävään tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli: