Pysähdyspaikka. Anne Salon mielestä hiljentyä voi missä vain. – On hyvä, että tällainen paikka on keskellä kaupunkia, hän sanoo. Henkilökunnan mukaan kappelissa käy myös vakiohiljentyjiä.
Kappeli ei hiljene
Kesäkuun alussa avatussa Kampin kappelissa on käynyt yli 80 000 vierailijaa. Osa kävijöistä on valittanut hiljaisuuden puutetta.
Teksti Miikka Kivinen
Kuva Esko Jämsä
Belgiassa asuva ja Suomessa kesälomaansa viettävä Anne Salo istui kappelissa pidempään kuin moni muu. Hän hiljentyi muistelemaan huhtikuussa kuollutta isäänsä. Salon mielestä kappelissa oli riittävän hiljaista. Häntä ei häirinnyt, vaikka oven auetessa aulan äänet kuuluivat saliin.
– On tosin sanottu, että minulla on hyvä keskittymiskyky, Salo naurahtaa.
Hän on yllättynyt kuullessaan kritiikistä, jonka mukaan kappeli on liian meluisa hiljentymiseen.
– Eivät suuret kirkot Brysselissä ole loppujen lopuksi kovin hiljaisia. Niissä käy paljon turisteja. Kuinka hiljaista ihmiset odottavat, Salo kysyy.
Kahden ensimmäisen aukiolokuukauden aikana kappelissa on vieraillut 80 000 ihmistä. Päivässä kävijöitä on saattanut olla jopa 2 000.
– Koko kesän on ollut kiireistä. Kaikenlaisia ihmisiä on käynyt. Paljon on ollut turisteja, joista suurin osa suomalaisia. Elokuussa tulevat vielä Etelä-Euroopan lomailijat, kertoo kappelissa työskentelevä pappi Nanna Helaakoski .
Myös keskusteluavulle on ollut kysyntää. Sitä antavat sekä kaupungin että seurakunnan työntekijät. Helaakosken mukaan kaupungin työntekijöille tullaan puhumaan konkreettisemmista asioista kuin kirkon työntekijälle.
– On ihmisiä, jotka haluavat rukousapua. Sitten on niitä, jotka kertovat elämänkohtalostaan tai lähipiirissä tapahtuneista ikävistä asioista. Mietimme yhdessä, kuinka mennään eteenpäin.
Helaakosken mukaan työuupumus on aihe, joka nousee keskusteluissa usein esiin. Kappeliin tullaan keskustan toimistoista esimerkiksi ruokatunnilla tai työpäivän jälkeen.
– Ihmisillä voi olla monenlaista asiaa, mutta jossain kohtaa keskustelua usein mainitaan, kuinka raskasta töissäkin on. Työpaikkakiusaamisesta puhutaan usein. Joskus kävijät ovat itkuisia. Helsingissä on kova työpaikkamaailma.
Helaakoski myöntää, että aulassa käytävät keskustelut saattavat häiritä muita kävijöitä. Akustiikan vuoksi kuiskaus salissa kuuluu terävänä. Lisäksi ihmiset kuvaavat salamalla kielloista huolimatta.
– Runsaan ihmismäärän takia metelöintiin ei aina voida puuttua. Hiljaisuuden suurkuluttajat ovat ymmärtäneet, että kannattaa tulla aamulla tai illalla. Keskipäivän tunteina on varmasti ihmisiä ja turisteja. Mitä kauniimpi päivä, sitä enemmän porukkaa, Helaakoski sanoo.
Kaupungin sosiaaliohjaaja Robert Willadsen kertoo, että kappelissa on mietitty vaihtoehtoja sekä keskusteluavun tarvitsijoiden yksityisyyden parantamiseksi että meluongelman ratkaisemiseksi.
Vaihtoehtoina on esitetty esimerkiksi liikuteltavia sermejä, mattoja ja verhoja.
Willadsenin mukaan kappelin työntekijät saavat paljon palautetta.
– Keskustelujen osalta palaute on pääsääntöisesti todella positiivista. Ihmiset ovat usein helpottuneita keskustelujen jälkeen ja sanovat, että vihdoinkin on joku paikka, jossa joku kuuntelee.
Kriittiset kommentit liittyvät hiljaisuuden puutteen lisäksi usein raha-asioihin. Monella on ollut väärä käsitys, että kaupunki on osallistunut kappelin rakentamiseen. Myös kappelissa esillä oleva risti herättää keskustelua. Jotkut kävijät ovat vierastaneet ristisymbolia. Toisten mielestä risti taas on liian pieni.
Syksyn aikana kappelissa alkaa hartaustoiminta. Mukaan sen järjestämiseen aiotaan pyytää eri suuntauksien edustajia.
Helaakoski ei torppaa mahdollisuutta, että myös muut uskontokunnat voisivat järjestää kappelissa tilaisuuksiaan.
– Tätä ei ole kuitenkaan ehdotettu. En myöskään päätä näistä asioista yksin.
Jaa tämä artikkeli: