Armas aika. Annele Manninen (vas.) sekä Lilja ja Miia Höytyläinen lauloivat Suvivirttä Lasipalatsinaukiolla. Ystävysten mielestä suvivirsitapahtuma oli hyvä syytä tavata kaupungin keskustassa.
Kappeli siunattiin käyttöön laulaen
Lasipalatsinaukio täyttyi Suvivirren laulajista.
Koleahko ilmakaan ei nujertanut kaupunkilaisten halua laulaa ja tutustua ensimmäistä kertaa Kampin kappeliin. Lasipalatsinaukiolla järjestettiin viime torstaina toista kertaa suvivirsitapahtuma, jossa kerättiin varoja Haitin maanjäristyksen tuhoamien koulujen rakentamiseen Kirkon Ulkomaanavun kautta. Tänä vuonna tapahtumaa väritti erityisesti Kampin kappelin käyttöönotto.
Miia Höytyläinen ja Lilja -tytär olivat tulleet laulamaan yhdessä Annele Mannisen kanssa. Heidät oli kutsunut paikalle tuttava, joka työskentelee nyt avatussa kappelissa. Ystävykset pitävät kappelia rajoja rikkovana toimintana.
– On hyvä idea tuoda kappeli keskeiselle paikalle ihmisten arkeen. Kristillisyys on hyvä lähtökohta toiminnalle, joka mahdollistaa kaikkien ihmisten kohtaamisen, he arvioivat.
Miia Höytyläisen mukaan Suvivirsi puolestaan on suomalaista kansanperinnettä riippumatta siitä, uskooko vai ei.
– Suvivirsi yhdistää kaikkia. Sen laulaminen on aina liikuttavaa, hän sanoo.
Kappeli vihittiin käyttöön suvivirsitapahtuman aikana. Kun aukiolla laulettiin, piispa Irja Askola avustajineen seisoi sisällä kappelin etuosassa useita minuutteja hiljaisuudessa. Siunaustilaisuudessa luettiin Raamattua ja rukoiltiin. Askola siunasi kappelin ja sen jokaisen vierailijan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Alttarille asetettiin alttarivaate, kastemalja ja evankeliumikirja.
Vihkimiseen osallistuneet eri kirkkokuntien sekä kaupungin edustajat palasivat kulkueena Lasipalatsinaukion lavalle, jossa piispa luovutti kappelin avaimen sen työntekijöille.– Pitäkää ovet auki ja avatkaa mielen lukkoja. Antakaa armon auringon lämmittää. Olkaa armon ja oikeudenmukaisuuden puolella. Avatkaa, älkää sulkeko. Armahtakaa, älkää tuomitko. Luottakaa, älkää pelätkö, Askola evästi työntekijöitä.
Askolan mukaan tarvitsemme paikkoja, jotka ovat avoimia kaikille ja kaikenlaisille.
– Tarvitsemme paikkoja, joissa ei tarvitse suorittaa eikä selittää, ei ostaa eikä maksaa. Tarvitsemme paikkoja, joissa saa kertoa ja tulla kuulluksi, mutta jossa saa kuulostella itseään sanoittakin, kenenkään hätistelemättä, Askola sanoi.
Suvivirsitapahtumaa juontanut Toivontuottajien Mika Saarelainen haastatteli tapahtuman kuluessa lyhyesti kappelihankkeen keskeisiä toimijoita. Kaupunkisuunnitteluviraston päällikön Tuomas Rajajärven mukaan kaupunki tarjosi seurakunnalle rakennuspaikan, koska keskustasta puuttui vielä hiljentymisen paikka.
– Kaupunki on hyvin suunniteltu silloin, kun mahdollisimman monet arvot saavat siinä edustuksensa. Siinä mielessä kaupunki on nyt askeleen valmiimpi, Rajajärvi sanoi.
Vaikka seurakunnilla on jo 40 kirkkoa ja 20 kappelia, kappeli antoi seurakuntayhtymän kiinteistöjohtajan Markku Koskisen mukaan uuden tilaisuuden päästä kaupungin sydämeen.
– Kappeli palvelee kaikkia uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta. Rakennus itsessään houkuttelee astumaan sisään. Sen sisätilan muotokieli puolestaan kutsuu hiljentymään omaan sisimpäänsä.
Helsingin designpääkaupunkisäätiön ohjelmajohtajan Kaarina Gouldin mukaan kappelissa yhdistyy huippusuunnittelu, puuarkkitehtuuri ja uusi merkityksellisyys.
– Kappeli tulee olemaan pysyvä muistutus vuoden 2012 designpääkaupunkivuodesta, Gould arvioi.
Sisään kappeliin pääsi tapahtuman jälkeen. Kommentit olivat suorastaan ihastuneita. Marja-Liisa Hellman ja Kirsti Vihavainen pitivät kappelin yksinkertaisesta hiljaisuudesta.
Mikko Paavola koki kappelin rauhallisena ja pienenä, sievänä paikkana.
Ia Poikulainen ja Mariann Parts kertoivat olleensa aluksi ennakkoluuloisia. Heistä kappeli ei sopinut kaupunkikuvaan. Sisällä käytyään he olivat muuttaneet mieltään.
– Kappeli on harmoninen kokonaisuus ja yksinkertainen, tyylikäs ja rauhoittava.
Jaa tämä artikkeli: