Kitusentie. Kuva: Liisa Huima
Karhunkaatajat Myllypurossa
Vain parin kivenheiton päässä Roihupellon teollisuusalueen Levytiestä, Pulttitiestä ja Laippatiestä kulkija törmää aivan toisesta maailmasta tuleviin kadunnimiin: Viilarintien eteläpuolella mutkittelevat Kitusentie, Höökintie ja Sissosentie, ja vieressä kulkevat vielä Karhunkaatajantie ja Ajopolku.
Martti Kitunen (1747–1833) Virroilta oli Suomen kuuluisin karhunkaataja; pian Kitusen kuoleman jälkeen syntynyt Berndt Höök, itäsuomalainen kanavainsinööri, oli toiseksi kuuluisin. Myös Sissosen suku oli karhunmetsästäjiä.
Kitusen kerrotaan ampuneen yli 190 täysikasvuista karhua, joka noina aikoina oli kotieläinten pahin vihollinen. Joidenkin lähteiden mukaan karhuja oli 108. Wikipedian mukaan Kitunen haavoittui karhujahdissa kolmesti. Virroilla seisoi vuoteen 2001 asti Kitusen uhrikuusi, ikivanha kaksihaarainen puu, jolle hän tapasi uhrata kaatamiensa karhujen veren.
Mutta miksi karhunkaatajia on haluttu muistaa pääkaupungin kadunnimissä, nimistönsuunnittelija Johanna Lehtonen kaupunkisuunnitteluvirastosta? Kitunen ja Höök eivät liity Helsingin historiaan eivätkä asuneet koskaan täällä.
– Alue on ollut ilmeisen korpimaista metsää. Nykyisinhän se on asuinaluetta. Nuo nimet keksittiin 1950-luvun alussa. Luulen, että nimistön teema liittyy viereisen Herttoniemen villieläinnimiin. Siellä on Karhutietä, Susitietä ja Hirvitietä.
Eira Serkkola
Jaa tämä artikkeli: