— Pyhän Laurin kirkko on kaunis ja historiallinen paikka. Se sopi hyvin osaksi juhliamme, Aune ja Jaakko Anttila sanovat.
Käsi kädessä
Timanttihäiden vietto alkoi Pyhän Laurin kirkosta.
Elokuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi 60 vuotta siitä, kun Aune ja Jaakko Anttila menivät naimisiin. He halusivat juhlistaa merkkipäiväänsä yhdessä sukulaistensa ja ystäviensä kanssa.
— Lehdissä ilmoitellaan jatkuvasti timanttihääpareista. Mutta siitä, juhlivatko he hääpäiväänsä jotenkin, ei juurikaan kerrota. Emme ole olleet kenenkään timanttihäissä, Anttilat kertovat.
Niinpä heillä oli täysi vapaus järjestää omat juhlansa niin kuin hyvältä tuntui.
Ohjelman esittäjiä löytyi juhlavieraiden joukosta. Juhlapaikaksi varattiin hyvissä ajoin Midgård. Siellä mahtuivat pyörähtelemään myös senioritanssin harrastajat.
— Kävin ukkojen kuntokoulussa, ja kuulin siellä senioritansseista. Olimme Aunen kanssa seitsemänkymppisiä, kun lähdimme mukaan, ja siinä joukossa olimme nuoria. Lajia voi hyvin harrastaa vielä yhdeksänkymmenvuotiaana, Jaakko Anttila kertoo yhteisen harrastuksen löytymisestä.
Piirileikkiä pikkulikan kanssa
Anttilat vihittiin aikoinaan Saksalaisessa kirkossa Helsingissä. Valintaan vaikutti se, että Jaakko Anttilan äiti oli saksalainen.
— Isäni Hannes meni aikoinaan Saksaan opiskelemaan kieltä ja tutustui siellä opettajansa tyttäreen. Myöhemmin isä pääsi opiskelemaan teologiaa Leipzigin yliopistoon. Opinnot keskeytyivät, kun luokkatoveri Tampereelta ilmestyi paikkakunnalle ja värväsi isäni mukaan jääkärikoulutukseen, Jaakko Anttila muistelee perheensä vaiheita.
Hannes-isästä tuli myöhemmin everstiluutnantti ja rovasti. Koulutyö oli kuitenkin olennainen osa hänen elämäntyötään. Hän perusti Helsinkiin Tehtaanpuiston koulun, jota sekä Aune että Jaakko kävivät.
Ensimmäisen kerran heidän tiensä hipaisivat toisiaan vuonna 1943. Aune oli silloin oppikoulun toisella, Jaakko kolmannella luokalla. Aune oli luokkansa lyhin, Jaakko pisin.
— Lyhyehkö kaverini neuvoi naureskellen minua hakemaan pikkulikkaa piirileikkiin. Sota-aikanahan ei koulun juhlissa tanssittu.
Rehtorin poika joutui puhutteluun
Aivan ensi näkemältä ei Aunen ja Jaakon yhteinen tarina vielä alkanut. Jaakon jäätyä luokalleen heistä tuli luokkatoverit, ja kohta Jaakko iskikin silmänsä Auneen. Koulujuhlien jälkeen vuonna 1945 Jaakko saatteli Aunea kotiin.
— Puolimatkassa sanoin Aunelle, että minusta tuntuu, että sinusta voisi tulla minun vaimoni, Jaakko Anttila kertoo.
Voi tullakin, Aune vastasi, ja niin he antoivat kättä päälle. Saman tien he aloittivat joka välituntisen käsi kädessä kävelemisen.
Niinä aikoina ei ollut tapana päätyä nopeasti samaan sänkyyn. Jopa koululaisten käsi kädessä kävelemistä pidettiin moraalittomana. Rehtorin poika joutui puhutteluun.
— Kun uhkasin lopettaa koulunkäynnin, jos emme saisi jatkaa Aunen kanssa, vanhempani ymmärsivät, että siinä oli tosi kysymyksessä. Äitini yritti kyllä vielä senkin jälkeen esitellä minulle ystäviensä tyttäriä.
Aune ja Jaakko pääsivät ylioppilaiksi vuonna 1949 ja menivät kihloihin seuraavana vuonna. Kun he menivät naimisiin, Jaakon isä Hannes vihki heidät. Häät pidettiin Jaakon kotona.
Nenäliinakin on yhteinen
Aune ja Jaakko Anttila ovat koko ajan olleet hyvin vakuuttuneita siitä, että kuuluvat yhteen.
— Meillä on ollut kaikki yhteistä, ilot ja surut, köyhyys ja rikkaus, kaikki asiat ja tilit. Kun lähdemme sauvakävelylle, meillä on yhteinen nenäliinakin.
Anttilat ovat sopineet, että rahasta ei riidellä, vaikka joskus on ollut tiukkaa. Toisinaan oli hyvä, että yhtiövastike saatiin maksettua, he summaavat.
— Ajattelen, että jos jompikumpi meistä jää yksin, hän ei ehkä tunne itseään yksinäiseksi, vaan saa voimaa siitä, mitä on ollut, Jaakko Anttila sanoo.
Hän muistelee, miten jo silloin nuorena, kun Aunen kanssa oli annettu kättä päälle, hän rukoili Taivaan Isää, että saisi onnellisen elämän yhdessä Aunen kanssa. Nyt kiitollisuus täyttää mielen.
— En ole ollut mikään kiltti poika, joka olisi tekemisillään ansainnut hyvyyttä elämäänsä. Siksi tuntui tärkeältä, että timanttihäiden yhteydessä on myös kirkkotilaisuus. Jospa jälkipolville jäi mieleen jotain siitä, mitä puhuin ja mihin elämäni perustin.
Aune ja Jaakko Anttilan avioliittoon vihkimisen vuosipäivää vietettiin Pyhän Laurin kirkossa 1.9.
Jaa tämä artikkeli: