Kastaako vai ei

• 14.05.2012 21:19

Suomessa ja erityisesti Helsingissä ei enää eletä yhtenäiskulttuurin aikaa. Myös uskonnollisesti väki alkaa olla yhä monimuotoisempaa. Luterilaiseen kirkkoon kuuluu Suomessa vajaa 80 prosenttia väestöstä, Helsingissä noin 60 prosenttia. Syntyneistä lapsista luterilaisen kirkon jäseniksi kastetaan Helsingissä osapuilleen joka toinen.

Yhtenäiskulttuurin aikana oli toisin. Lähes kaikki kastettiin. Muutos on ollut nopea. Osan kastelukujen laskusta selittää maahanmuutto ja sen myötä kasvanut eri uskontojen edustajien määrän kasvu. Osan selittää yleinen maallistuminen ja irtautuminen kristillisestä perinteestä. Yhä useammat vanhemmat pohtivat tosissaan kastetaanko heidän lapsensa vai ei.

Kansankirkolle kehitys on tiukka ja totinen paikka. Kirkon kivijalka horjuu, jos kristityiksi ja kirkon jäseniksi ei enää tullakaan itsestään selvästi suvun perintönä. Niinpä Helsingissä on ihan tutkittu perheiden suhdetta kasteeseen. Ne, joiden lapset on kastettu, ovat yleensä hyvin tyytyväisiä siihen, miten kaste on hoidettu.

Pettymys kirkon tapaan toimia on vain ani harvalla kirkon jäsenellä syynä siihen, että lapsi päätetään jättää kastamatta. Yleisin syy on se, että kun vanhemmilla on erilainen näkemys uskonnosta, lapsen halutaan antaa itse aikanaan päättää suhteestaan kirkkoon ja uskoon.

Uskonnonvapauteen kuuluu selkeänä periaatteena, että vanhemmilla on oikeus kasvattaa lastaan oman vakaumuksensa mukaisesti. Vanhemmat joutuvat päättämään lapsen puolesta monia asioita: mitä lapsi syö, millaisia vaatteita päällensä pukee, mitä kieltä hänelle puhutaan ja millaisiin harrastuksiin, asenteisiin tai arvoihin häntä ohjataan. Vanhemmat joutuvat tekemään lapsen puolesta myös uskontoon liittyviä ratkaisuja, muun muassa kastetaanko lapsi vai ei.

Vanhempien päätös jättää lapsi kastamatta syntyy useimmiten vasta vakavan harkinnan jälkeen. Myös tätä vanhempien ratkaisua kirkon on uskonnonvapauden hengessä kunnioitettava. Samalla kirkon on kilvoiteltava perustellakseen hyvin, miksi lapsen kasvulle ja koko elämälle on hyväksi, että hän saa pienestä pitäen tulla pyhän koskettamaksi ja Taivaallisen Isän lähelle.

seppo.simola@evl.fi

Seppo Simola, päätoimittaja