Kasteko?
Hyvä veli, ymmärrän, että epäröit esikoisesi kastetta. Helsingissä joka toinen miettii samaa. Haluat lapsesi itse päättävän uskonnollisista sitoumuksistaan.
Mutta onhan asioita, joita lapsi ei voi päättää.
Ei se päättänyt, että sinusta tulee hänen isänsä. Ei valinnut isovanhempiaan, geenejään eikä suomea äidinkielekseen. Pakilasta tulee sen lapsuuden koti, halusi tai ei. Kulttuuriaankaan hän ei valinnut syntyessään.
Miksi ei siis liittyä muussakin sukunsa traditioon – kasteiden jatkumoon?
Toinen kysymyksesi oli monimutkaisempi.
Onko kaste muiden uskontojen väheksymistä ja kristinuskon väkivaltaisen historian hyväksymistä?
Ei välttämättä. Kasteessa sitoudutaan Jeesuksen opetukseen – ei vaihtuvien keisareitten historiaan. Eikä erilaisten uskonnollisten liikkeitten erilaisiin korostuksiin.
Jeesus opetti, että Jumala rakastaa luomaansa. Esimerkiksi esikoistasi.
Jeesus opetti, että meidän tehtävämme on myös rakastaa. Siis kaikkia. Kaste tarkoittaa sitoutumista tähän rakkauteen. Se voi pelastaa paitsi lapsesi myös ihmislajin.
Rakkauteen liittyy sitoutuminen anteeksiantamiseen. Eikä sekään vaadi riitaa muiden uskontojen kanssa. Ilman anteeksiantamista on vain kosto. Mutta mihin se ihmiskunnan johtaisi?
Empatia on muuten yhteistä kaikille uskonnoille.
Eikä kai sekään ole lapsellesi paha, että kaste liittää hänet maailmaan, joka jatkuu kuoleman jälkeen?
Mutta kunnioitan ratkaisuasi mihin päädytkin.
Olli Valtonen
1. sunnuntai loppiaisesta
Kasteen lahja
Väri: valkoinen
Valo: neljä kynttilää
Tekstit: Ps. 89: 19–29, 27–30; Jes. 61: 1–3; Ap. t: 8: 26–40; Joh. 1: 29–34
Jaa tämä artikkeli: