Lapsen kastetta miettivän vanhemman mielessä liikkuu visaisia kysymyksiä. Kuva: Jenni Rope
Kasteperhe saa kirjeen
Vauvaperheeseen tuleva seurakunnan kirje sisältää tästäedes lomakeiden lisäksi myös kauniin viestin.
Kun vauva syntyy perheeseen, seurakunta lähestyy perhettä kirjeellä. Tähän saakka kirjeessä on ollut kalseita rekisteröintilomakkeita ilman perheen elämäntilannetta tai edes seurakuntaa koskevaa sisältöä.
Lokakuun alusta lähtien perheet saavat Helsingin seurakuntayhtymän keskusrekisteristä toisenlaista postia. Kirjeessä kysytään, että ”Mullistiko pieni päiväjärjestyksenne? Mykistikö elämän ihme”.
Kirjeessä kerrotaan, että lapsi kastetaan, koska vanhemmat haluavat lapselleen pelkkää hyvää: ”Kaste on portti ja suoja, jumalallisen hyvän tahdon ja pahasta pelastumisen merkki. Hankalassa elämäntilanteessa se muistuttaa: Ei haittaa. Yritetään yhdessä uudestaan.”
Kirjeessä selvitetään myös, miten kastejuhla menee: Välttämättä tarvitaan vain kädenlämpöistä vettä maljaan ja kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia. Juhlan voi järjestää kirkossa, kotona tai vaikka luonnon helmassa. Lisäksi vinkataan, että pappi suunnittelee mielellään juhlan kulkua ja huolehtii, että kaikki välttämätön on mukana.
Kirjeen lisäksi nettiin on avattu verkkosivut osoitteessa www.pienelleparasta.fi. Netissä käsitellään laajemmin kastetta, pientä lasta ja vanhemmaksi tulemista.
Runo kirjeestä:
Hädin tuskin
Kun hädin tuskin osaan
syöttää ja vaihtaa vaipan,
miten opetan lapseni elämään?
Kun hädin tuskin voin varjella kuhmulta,
miten varjelen isolta pahalta?
Tarvitsen suuremman suojaa.
(Kaisa Raittila)
Vanhemmat kipuileva kristillisyyden kanssa
Yhtymän kasvatustuksen ja seurakuntapalvelun päällikön Lasse Halmeen mukaan kirjeellä halutaan tukea vanhempia, jotka kipuilevat lapsen uskonnollisen kasvatuksen kanssa. Kirjeellä halutaan viestittää vanhemmille hengellisyydestä, joka tukee lapsen kulloiseenkin ikäkauteen kuuluvaa kehitystä.
– Haluamme lähteä lapsen parhaasta, mikä on myös lapsen kristillisen kasvatuksen lähtökohta.
– Taustalla on kokonaisvaltainen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen tulee täydeksi ihmiseksi, kun hän tiedostaa olemassaolonsa äärettömyyden ja pyhän edessä, Halme sanoo.
Näin ajatellen lapsen uskonnollisuus kuuluu olennaisena osana hänen persoonaansa, eikä siinä voi olla mitään vierasta, mikä jotenkin haittaisi hänen kehitystään. Halmeen mukaan tämä ei aina ole ollut selvä edes ammattikasvattajille.
– Lapsi on utelias ja kiinnostunut. Kasvattajan tehtävänä on tarjota hänelle sellaisia virikkeitä, jotka tukevat hänen kiinnostuksen kohteitaan ja kasvuaan.
Jaa tämä artikkeli: