– Muut pitivät minua niin saastaisena, etten voinut istua opettajienhuoneessa samaan pöytään, kertoo nepalilainen dalit-aktivisti Indira Ghale. Kuva: Hannamari Rinne
Kastisorto on 2000-luvun apartheidia
Kolmesataa miljoonaa ihmistä kärsii räikeän kastisorron alla Intiassa ja naapurimaissa. Juuri nyt he pyytävät muuta maailmaa astumaan rinnalleen vuosituhantisen vääryyden lopettamiseksi.
Kun Devasahayam, Chennain piispa, lähti pienenä poikana kioskille, hän oppi kantapään kautta, kuka on. Hän tiesi olevansa intialaista vähemmistöä, kristitty, mutta juuri siksi hän ei tiennyt, mikä myös erottaa hänet muista. Hänen kristityt vanhempansa uskoivat ihmisten samanarvoisuuteen. Siksi vasta kioskia pitänyt kastihindu pääsi opettamaan Devalle, mitä on olla dalit. Se tarkoittaa sitä, ettei hänenkaltaisillaan ole asiaa kastihindujen kioskille.
Nepalilaiselle Indira Ghalelle saastainen syntyperä on merkinnyt luopumista opettajan ammatista. Dalitina hän ei voinut istua opettajanhuoneessa muiden läsnä ollessa eikä juoda teetä samassa pöydässä. Ulkomailla lääkäriksi opiskellutta Indiran veljeä ei palkattu ensimmäiseenkään nepalilaiseen sairaalaan, koska hän olisi pelkällä kosketuksellaan saastuttanut potilaansa.
Toinen apartheid
Intian kulttuurisen ja uskonnollisen moninaisuuden alla piilee ihmisoikeusrikos, jonka Intian hallitus haluaa pitää maan sisäisenä kysymyksenä. Dalitien keskuudesta nousseet kastisortoa vastustavat liikkeet pyrkivät kuitenkin yhdistämään voimansa saadakseen epätoivoisen tilanteensa maailman tietoisuuteen. Ongelma koskee Intian lisäksi ainakin Nepalia, Pakistania, Sri Lankaa ja Bangladeshiä.
Kansainvälisessä rasisminvastaisessa kokouksessa Durbanissa vuonna 2001 dalit-liike yritti nostaa kastisorron maailmanpolitiikan painostuseleiden kohteeksi, mutta turhaan. Durbanin seurantakokouksessa Genevessä 20.–24.4. dalit-liike yrittää uudelleen ja pyytää koko maailman huomiota asialleen.
Kirkot dalitien rinnalle
Hindulaisuuden pyhien kirjojen oikeuttama kastilaitos vaikuttaa myös Intian kristillisissä kirkoissa. Vaikka kristityistä suurin osa on taustaltaan daliteja, rahat ja valta keskittyvät taustaltaan ylempikastisille. Etenkin katolisessa kirkossa dalitit ja ylempikastiset ovat jakautuneet omiksi seurakunnikseen.
Maaliskuun lopussa Kirkkojen maailmanneuvosto, Luterilainen maailmanliitto ja Aasian kirkkojen neuvosto kutsuivat Intian kirkkojen ja dalit-ihmisoikeusliikkeitten edustajat Bangkokiin. Tässä historiallisessa kokouksessa laadittiin yhteinen asiakirja, jossa vaaditaan kirkkoja Intiassa ja kaikkialla maailmassa puhdistautumaan syrjinnästä sekä sitoutumaan painostukseen kastisortoa ylläpitäviä yhteiskunnallisia rakenteita vastaan. Erityistä huomiota mielenilmauksessa kiinnitettiin Intian kanssa käytävän kaupan ja sijoitustoiminnan eettisyyteen.
Kansainvälinen dalitien solidaarisuusrintama, www.idsn.org. Kirkon Ulkomaanavun Näkymättömät-kampanja, www.kua.fi.
Kuka on dalit?
Kastittomien sosiaalista asemaa on yritetty parantaa lainsäädännöllä ja koulutuskiintiöin. Ylempikastiset virkamiehet ja oikeuslaitos ovat kuitenkin haluttomia huolehtimaan lain käytäntöön panosta. Länsimaissa avarahenkisenä ihailtu hindulaisuus ostaa poliittista kannatusta tekemällä dalit-yhteisöissä yksittäisiä elinolojen parannuksia mutta puuttumatta 3 000 vuotta jatkuneeseen sortojärjestelmään.
Pahinta on mielivaltainen väkivalta, joka estää daliteja hakemasta itselleen oikeutta. Erityisen vaikea on dalit-naisten asema. Heidän raaka seksuaalinen hyväksikäyttämisensä ei näytä uhkaavan hindumiesten tarkoin varjeltua puhtautta.
Luonnonkatastrofit ovat heikentäneet dalitien asemaa entisestään. Kun kastijärjestelmän olemassaoloa ei virallisesti myönnetä, avustusjärjestöjen tuki jaetaan ylempikastisten kesken esimerkiksi vuoden 2004 tsunamin tuhoamilla alueilla.
Jaa tämä artikkeli: