Nimi salvia tulee latinasta ja sen juuret ovat sanassa salvus, joka tarkoittaa tervettä. Jo kasvin nimi paljastaa sen olevan lääkekasvi.
Kasvimaalla Agricolan kanssa
Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola käänsi keskiajan yrtit suomen kielelle.
Ensimmäisten puutarhojen oletetaan olleen keskiajalla luostarien ja linnojen yhteydessä. Taimet ja siemenet kulkeutuivat Suomeen esimerkiksi hansakauppiaiden mukana. Yrttitarhoissa kasvatettiin muun muassa lääke- ja rohdoskasveja, joilla munkit hoitivat sairaita. Sellaisia olivat esimerkiksi salvia, nokkonen, myrtti ja sinappi.
1500-luvulla uskonpuhdistuksen myötä luostaripuutarhat tuhoutuivat ja puutarhat siirtyivät kartanoiden yhteyteen.
Jos haluaa tietää, mitä ihmiset kasvattivat puutarhoissaan keskiajalla, vastausta voi hakea yllättäen Mikael Agricolan Rucouskiriasta. Kirjan kalenteriosassa on terveyttä ja ruokavaliota koskevia ohjeita, joiden yhteydessä mainitaan monia kasveja.
Suomen kielen professori Kaisa Häkkinen Turun yliopistosta kertoo, että Rucouskirian yrttejä on todennäköisesti kasvatettu luostarien ja mahdollisesti myös linnojen puutarhoissa, vaikka sitovia todisteita ei ole.
— Tiedetään, että Turun linnassa on ollut yrttitarhan portti, joten tarhakin on ollut olemassa, vaikka siitä ei ole tarkempaa tietoa. Agricolan mainitsemista kasveista esimerkiksi dilli, koiruoho, kumina, kynsilaukka, minttu, salvia ja timjami kasvavat hyvin eteläisen Suomen alueella, joten niitä on voinut olla myös linnan yrttitarhassa, Häkkinen kertoo.
Rucouskirian yrttiohjeet
Kasveista ja niiden vaikutuksista tiedettiin jo ennen Agricolan aikaa, mutta Uuden testamentin ja Vanhan testamentin osien käännöksissään Agricola toi kansalaisten tietoisuuteen uusia kasvien nimiä.
Monet Suomen kasveista mainitaan ensimmäisen kerran Agricolan teksteissä, joten Agricolaa voitaneen pitää kasvitermistön uranuurtajana. Agricola kokosi Rucouskirian kalenteriosaan tietoa useista eri saksan- ja latinankielisistä lähteistä.
— Voidaan uumoilla, että hän on ollut todella kiinnostunut kasveista. Tuskin hän muuten olisi valinnut niitä niin runsaasti Rucouskiriaansa, Häkkinen toteaa.
Suomalaiset ovat aina eläneet lähellä luontoa ja oppineet käyttämään luonnon antimia hyväkseen. Häkkinen arvelee, että Rucouskirian ohjeet toimivat lähinnä muistilistana siitä, mitä kasveja kannattaa käyttää. Esimerkiksi kalenteriosan kesäkuun runossa Agricola kehottaa juomaan lähdevettä ja syömään salaattia etikan kanssa.
— Agricolan aikaan tavalliset ihmiset eivät olleet tottuneet etsimään tietoa kirjoista vaan he oppivat asioita käytännössä, esimerkiksi seuraamalla, miten papit, munkit ja muut oppineet käyttivät kasveja. Oppiminen tapahtui yleensäkin mestari-kisälli-periaatteella, eli nuoremmat seurasivat, mitä vanhemmat tekivät, Häkkinen kertoo.
Salviasta inkivääriin
Agricolan teksteissä kasvien nimet ovat usein käännöslainoja. Agricola käänsi kasvien nimiä ruotsin, saksan ja latinan kielistä. Ruotsia taitavana hän saattoi tehdä ruotsinkielisestä nimestä suoran suomenkielisen käännöksen. Esimerkiksi koiruoho syntyi ruotsin sanasta malört, jonka osat ovat mal eli koi ja ört eli yrtti, ruoho, rohto.
Nykysuomen inkivääristä Agricola käytti nimitystä ingfäri, joka on lainattu ruotsin sanasta ingefär.
Jos kasville ei löytynyt suomenkielistä nimeä, Agricola käytti suoraan kasvin latinankielistä nimeä. Esimerkiksi latinan salvia mukautui suomen kieleen niin hyvin, että se jäi käyttöön. Salvia on samaa juurta kuin tervettä merkitsevä salvus.
Kanelista Agricola käytti nimitystä cinnamet, joka on suora laina saksan kielestä.
Osa erikoisimmista kasveista jäi herrasväen pienen piirin käyttöön, eivätkä niiden nimet päässeet mukautumaan suomen kieleen.
Suurin osa hyöty- ja koristekasvien jalostuksesta on tapahtunut vasta Agricolan ajan jälkeen. Niinpä Agricolan aikainen nimitys ei tarkoita välttämättä nykysuomessa esiintyvää kasvia.
— Tästä hyvänä esimerkkinä on lanttu. Agricolan teksteissä esiintyvä latinan kielestä peräisin oleva planttu eli lanttu tarkoitti tuohon aikaan yleisesti tainta tai nuorta kasvia, Häkkinen kertoo.
Nokuliaisesta nokkoseen
Mikael Agricola käänsi kasvien nimiä paljon latinan kielestä. Jotkut Agricolan kasveille antamat suomenkieliset nimet ovat säilyneet, mutta monet ovat muuttuneet.
latinaksi — agricolaksi — nykysuomeksi
Lactuca — lahtukka — salaatti
Syzygium aromaticum — neglikkä — neilikka
Pyrus communis — päärynä — peruna
Salvia — salvia — salvia
Apium graveolens — märkkä — selleri
Allium sativum — kynsilaukka — valkosipuli
Linum usitatissimum — liina — pellava
Urtica — nokuliainen — nokkonen
Cinnamomum — cinnamet — kaneli
Anethum graveolens — dilli — tilli
Mentha — minttu — minttu
Triticum — nisu — vehnä
Lähteet
Kaisa Häkkinen ja Terttu Lempiäinen:
Aaloesta Öljypuuhun — Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan. Teos 2011.
Kaisa Häkkinen ja Tanja Vaittinen:
Agricolan aika. BTJ Kustannus 2007.
Eeva Ruoff: Vanhoja suomalaisia
puutarhoja. Otava 2001.
Kuvat
Leonard Fuchsin kasvioppaasta
De historia stirpium (Kasvien historia) vuodelta 1542.
Jaa tämä artikkeli: