Kasvojen enkelin armossa
Rakastavan katseen voi kohdata missä tahansa.

Rakastavan katseen voi kohdata missä tahansa.

Kasvojen enkelin armossa

Ajattelin äsken rangaistusta löhöillessäni sohvalla ja auringon silmien osuessa omiini; tunnetta, että on tehnyt tai tekee väärin, niin että Jumala rankaisee.
Tämä kaavahan löytyy monesta kohdin Vanhaa testamenttia. Jahvelta palaa pinna ja syy siihen on aina se, että joku tietty ihminen tai ryhmä ei ole osannut toimia niin kuin hän haluaisi.
Välillä (usein) hänen valintansa ja tekonsa ovat ihan mielivaltaisia ja rajuja ja tuntuu, että ainut motiivi on se, että hän saa esitellä valtavia voimiaan.
Tämä on kaava myös esimerkiksi perheessä, jossa on paljon vihaa, eikä yhtään anteeksiantoa. Viha aiheuttaa pelkoa ja pelko vihaa, joka aiheuttaa pelkoa...
Ratkaisu tähän on esimerkiksi se, että ihminen saa kokea omaa vihaansa luottavaisessa ihmissuhteessa tai joukossa ilman rangaistuksi tulemisen uhkaa.
Ihmiset eivät ole yhtenäisiä, kokonaisia, ehjiä – pelkästään – vaan usein haavoilla ja kykenemättömiä avaamaan itseään rakkauden koskettaessa. Tai ehkä juuri rikkinäisten ihmisten toistensa kohtaaminen ja rikkinäisyytensä jakaminen on askeltamista hyväksyntään – jokainen omanlaisenaan.
Ovatkohan ihmisten rankaisumallit tulleet Vanhasta testamentista, vai Vanha testamentti ihmisten rankaisumalleista? Vanhassa testamentissa on paljon ihmisten tekemiä ns. vääriä valintoja: tappaa veljen tai pakenee tätä, heittää jossakin välissä toisen kaivoon, syö viikunaa ja tarjoaa toisellekin. Miten se tapahtui, missä suhteessa, missä kohdin viattomuus koettiin ja kirjoitettiin? Mitä varten se kadotettiin?
Miten voi kohdata rankaisevan Jumalan, tai kokemuksensa hänen vaativuudestaan ja vihastaan? On nähtävä kasvot, tai että kasvot näkevät itsen. Joku katsoo armolla ja rakkaudella minuun, joka olen täysin ymmällä, koska ympärillä olisi ollut muitakin katsottavia. Minuun. Hymy. No way.... Ja ikirouta sulaa.
Miten kohdata rankaiseva Jumala sohvalla lauantaina kello 14? Ajattelin, että minä katson häneen, voinhan minäkin kääntää Jumalaan kasvoni, me olemme toistemme kuvia ja kaltaisia. Se toimii, pelon sijasta syntyy yhteys ja harmonia, ehkä Jumalakin oppii hiljalleen... Hän on rankaisevana niin kaukana ja ihmisen kaltaisena ihan lähellä, miksi minä sellaisen läheisyyden tahtoisin menettää?
”Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.” Jesajan kirja 63:9 (vanha käännös).
 

Jaa tämä artikkeli: