Kasvun paikka
Piipahdin viikonloppuna ystäväni puutarhapalstalla. Kesäinen lämpö oli houkutellut ihmiset aariensa ääreen. Vielä illan suussa joku käänsi maata, toisaalla kylvettiin ja siivottiin mansikkapenkkejä viime kesän lehdistä. Jollakulla oli kaikki jo valmista. Siemenet odottivat harsolla peitetyn mullan alla kasvun alkamista.
Seurueessa ollut brittiläinen vieras totesi ystävälleni, että vielä on vähän kitkemistä. Lausahdus kertoi ihanteesta, jossa puutarhassa on säntillinen järjestys. Vihannesmaan penkit ovat suorassa ja mustasta mullasta nousevat vain ”oikeat” kasvit.
Rikkaruoho on kasvi, joka kasvaa ihmisen mielestä väärässä paikassa. Kaikki puutarhaviljelijät tuskailevat omiensa kanssa. Yhdellä on riesana juolavehnä ja ohdake, toisella vuohenputki, peltokorte tai nokkonen, parhailla koko setti.
Koska en pysty puutarhassani tavoittamaan likikään täydellistä järjestystä, olen yrittänyt opetella rakastamaan rikkaruohoja. Ainakin niitä voi kitkiessään ihailla. Miten onkaan juolavehnä voimakas: se kasvaa tiukimman saven läpi, joskus jopa puun ja muovinkin läpi. Eikä ole kranttu, vaan tyytyy vähään.
Kaupungin puutarhapalstoilla on helppo nähdä kuinka erilaisia tavoitteita tarhureilla on. Hyödyn, käytännöllisyyden ja kauneuden liittoja rakennetaan tuhannella ja yhdellä tavalla. Ahkeruus yleensä palkitaan, mutta kasvu tulee kaikille lahjana.
Puutarhanhoidossa on kyse pyrkimyksestä johonkin – vaikka maatilkkunsa valjastaisi kukkakedoksi, siinäkin hamutaan tiettyä ihannetta kohti. Vanhan viisauden mukaan parhaiten onnistuu, jos tavoittelee tasapainoa. Lajikirjo on kohdallaan ja kullakin kasvilla on suotuisa elinympäristö, on sopivasti valoa, vettä ja ravintoa.
Ensi sunnuntaina, helluntaina, moni on jälleen sormet mullassa pihassa, parvekkeella tai palstalla. Vähintään katse saattaa vaeltaa metsänlaidan valkovuokkomeressä.
Helluntai, kevään heleä juhla, on kristillisen seurakunnan syntymäpäivä. Puutarhapuuhissani jäin miettimään: Jos seurakunta olisi puutarha, niin millainen se mahtaisi olla? Järjestyksessä? Kaunis, runsas, kasvua täynnä? Jotenkin aavistelen, että siellä olisi paikkansa myös niille kasveille, joita me ihmiset kutsumme rikkaruohoiksi.
Urpu Sarlin
päätoimittaja
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: