Kati Lukka lavastaa teatteriin luolaston
Näyttämölle on rakennettu kaivosmainen ympäristö hissikuiluineen, sillä Kansallisteatterin uuden kotimaisen draaman Luolasto – rauhanhäiritsijät maan ytimessä ensi-ilta lähestyy. Isotöisen lavastuksen on suunnitellut Kati Lukka. Suunnittelu alkoi jo pari vuotta sitten, jolloin Lukka tapasi työn tiimoilta ensimmäisen kerran näytelmän kirjoittajan ja ohjaajan Laura Ruohosen.
– Laura kirjoitti erilaisia versioita näytelmästä. Haarukoimme yhdessä sen synnyttämiä mielikuvia ja ohjauksellisia tarpeita. Mielikuvat saivat olla hyvinkin utopistisia, mutta niiden oli sovelluttava konkreettiseen toimintaan. Lopulta kehitimme tietynlaiset luolamaiset ratkaisut oikean vaikutelman luomiseksi.
Luolasto kertoo luolaihmisen ja huipputeknologian kohtaamisesta. Sen lavastus on vaativa näytelmän ajankäytön ja näyttämötekniikan kannalta. Ohjaaja kutsuikin hyvissä ajoin koko taiteellisen työryhmän kokoon selvittääkseen, miten näytelmän synnyttämiä kuvia on mahdollista toteuttaa.
– Haastavinta lavastuksessa on saada näytelmän kohtaukset toimimaan kunnolla. Esteettinen puoli rakenteellisine ja materiaalisine osuuksineen syntyy paljon helpommin, Lukka selvittää.
Erityistä paneutumista Luolastossa vaatii myös se, että hissikuiluissa kiipeilee ihmisiä. Silloin on otettava turvallisuustekijät tarkoin huomioon.
Lukka on mukana näytelmän harjoituksissa tiiviisti ensi-iltaan asti. On tärkeää katsoa, vastaako massiivinen lavastus kaikilta osin siitä kehiteltyjä mielikuvia. Jos tarvitaan muutoksia, hän vie viestiä teatterin verstaalle.
Kansallisteatterissa vuodesta 2003 lähtien työskennelleen Kati Lukan tie lavastajaksi oli selkeä. Lavastajan ammatti alkoi kiinnostaa häntä nuorena, koska siinä yhdistyi moni oma kiinnostuksenaihe kuten kuvataide, arkkitehtuuri, tekniikka ja kädentaidot.
Kävi niin onnekkaasti, että Lukka pääsi ensimmäisellä yrityksellä opiskelemaan alaa silloisen Taideteollisen oppilaitoksen lavastustaiteen laitokselle.
Ennen Kansallisteatteria Lukka toimi lavastajana Helsingin kaupunginteatterissa ja Tampereen Työväenteatterissa. Välillä hän teki töitä freelancerina, ja myös vakituisten kiinnitysten ohessa hän on heittänyt työkeikkaa muualle.
Lavastaja toteaa, että on saanut tehdä vuosien mittaan paljon kiinnostavia töitä. Kiehtovimpiin ohjaajakumppaneihin viime vuosilta lukeutuu Kristian Smeds, jonka kanssa Kati Lukka teki yhteistyötä Tuntemattomassa sotilaassa ja Vertigossa.
– Smedsin vahvuutena on avoin mielikuvitus. Hänellä on orgaanisia kuvallisia ideoita, jotka tulevat suoraan näytelmän sisällön tarpeista. Silti hän antaa lavastajalle tilaa toteutukseen.
Mittakaavaltaan erilaisena lavastusesimerkkinä Lukka mainitsee Minna Leinon ohjaaman, syksyllä ensi-iltaan tulleen Kuningas kuolee -näytelmän. Näytelmä oli elementeiltään hyvin minimalistinen verrattuna vaikka Luolastoon.
– Visuaalisuus oli tässä epookkinäytelmässä tarkkaan pohdittua – näyttämöllä oli vain viisi tuolia, kymmenen mattoa ja rätti. Työssä oli nautinnollista pikkutarkkuutta ja viimeistelyä, ja muutamalla elementillä sai aikaan vahvan tunnelman.
Marjo Kytöharju
Laura Ruohonen: Luolasto.
Kantaesitys 5.3. Kansallisteatterin suurella näyttämöllä.
Jaa tämä artikkeli: