Katolinen kirkko turvapaikka uskoville
Viime keväänä ilmestyi Suomen Raamattuopiston julkaisema teos Euangelium Benedictum. En ole huomannut, että sen sisältöä olisi kommentoitu tämän lehden palstoilla. Kirjoittajina on kahdeksan suomalaista luterilaista teologia, joukossa kaksi piispaa, ja yksi katolinen teologi. Kirjan tarkoituksesta ei minun mielestäni voi olla epäilystä. Siinä valmistetaan maaperää sen varalta, että luterilaisten kirkkojen paluu äitikirkon yhteyteen käy väistämättömäksi.
Kirjoittajat ovat tiedostaneet vaaran, joka uhkaa kristinuskoa protestanttisissa maissa, vaikka he eivät puhu siitä suoraan. Pitkälle maallistuneita ”uskonpuhdistuskirkkoja” on vaikea tunnistaa Kristuksen kirkoiksi. Ne toimivat maallisen yhteiskunnan ehdoilla ja mukautuvat sen epäkristillisiinkin aatevirtauksiin. Tasa-arvoideologia jyrää armottomasti luterilaisen Raamattu-uskollisuuden yli. Naispappeus ja sukupuolineutraali avioliitto näyttävät olevan vain välietappeja tiellä kohti sukupuolineutraalia jumaluutta ja kristinuskon loppua.
Roomalaiskatolinen kirkko sitä vastoin pitää itseään Kristuksen perustamana jumalallisena instituutiona. Kristus on sanansa mukaan siinä aina läsnä. Koska roomalaiskatolisessa kirkossa Kristus ja kirkko ovat yhtä, ei siinä voida koskaan kumota tai vesittää Kristuksen käskyjä ja opetuksia sillä tavoin kuin ”uskonpuhdistuskirkoissa”. Tällä on valtava merkitys protestanttisten maiden kristityille. On turvapaikka, johon voidaan paeta, jos – tai kun – kristinusko häviää näistä maista.
Juuri tähän valmistaudutaan puheena olevassa teoksessa. Siinä todetaan, että luterilaisen ja roomalaiskatolisen opin peruskysymyksissä ei ole oleellista eroa. Pidetään mahdollisena sellaista kompromissia, että roomalaiskatolisella puolella hyväksyttäisiin Augsburgin tunnustus ja luterilaisella puolella paavin johtoasema kirkossa.
Luterilaiset eivät kuitenkaan kasvojaan menettämättä voi tunnustaa paavinvallan jumalallista perustaa (Matt. 16:16–19). Sen sijaan paavin johtoasema voidaan emerituspiispa Eero Huovisen mukaan hyväksyä inhimillisen oikeuden nojalla. Näin olisi mahdollista toteuttaa kirkon ykseys ja jatkuvuus, jotka nekin ovat Kristuksen säätämiä.
Henrik Impola
Jaa tämä artikkeli: