Tarve toimia. Katri Tapola toivoo, että Pelätin ja rastas -kirjan avulla vanhemmat voisivat puhua helpommin lapsen kanssa ahdistavista asioista, kuten sodasta ja terrorismista. Kuva: Esko Jämsä
Katri Tapola teki sadun pelon voittamisesta
Kirjailijasta tuntuisi hullulta, jos hän piiloutuisi poteroonsa eikä käsittelisi ajan ilmiöitä.
Vanhan puutalon kivijalassa Vallilassa sijaitsevat taiteilijayhteisön kodikkaat työtilat. Yksi huoneista kuuluu kirjailija Katri Tapolalle.
Tapolan viimeisin teos Pelätin ja rastas, jota hän kutsuu pikkupokkariksi, sai alkunsa pari vuotta sitten italialaissyntyisen kuvittajan Alessandro Pelliccionin kuvaluonnoksista. Pelliccioni pyysi Tapolaa kirjoittamaan piirroksiin perustuvan sadun, joka liittyisi pelkoon, sotaan ja kodin menetykseen. Kirjassa pelätin ja vapautta rakastava rastas ovatkin sotajalalla, sillä pelätin ajaa maanomistajan käskystä linnun pellolta tiehensä.
Satu on siitä hyvä kirjallisuuden laji, että se aukeaa moneen suuntaan. Sen avulla voi myös korostaa inhimillisiä arvoja, kuten rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä."
Kirja oli hautumassa, kun samoissa työtiloissa työskentelevä Laura Rautkallio-Salminen perusti viime keväänä muun muassa kirjoja kustantavan Mirri Creativen.
– Mirri Creative halusi kustantaa kirjamme joukkorahoituksella Mesenaatti.me-palvelun avulla. Pääsimme asettamaamme rahoitustavoitteeseen, joten Alessandro viimeisteli kirjan kuvituksen syksyllä, Tapola kertoo.
– Oli hienoa tehdä kirja alusta loppuun saakka pienellä porukalla. Siitä tuli mieleen oma punkkarimenneisyyteni, sellainen itse tekemisen meininki.
Merkittävä tehtävä
Nykyinen kaoottinen aika vaikutti osaltaan Katri Tapolan ja Alessandro Pelliccionin Pelätin ja rastas -pokkarin julkaisuajankohtaan. Kirjan yhtenä mesenaattina on Rauhankasvatusinstituutti, joka käyttää sitä materiaalina kouluille suunnatussa Maailmankoulu-hankkeessa.
– Pokkarilla on pienestä koostaan huolimatta merkittävä tehtävä. Sen avulla aikuisen on kenties helpompi puhua lapsen kanssa ahdistavista asioista, kuten sodasta, terrorismista ja ilmastokatastrofista, Tapola sanoo.
Kirjailija tuntee itse sekä avuttomuutta että tarvetta toimia tässä maailmantilanteessa. Hänestä olisi hullua, jos lastenkirjailija piiloutuisi poteroonsa eikä käsittelisi ajan ilmiöitä.
– Satu on siitä hyvä kirjallisuuden laji, että se aukeaa moneen suuntaan. Sen avulla voi myös korostaa inhimillisiä arvoja, kuten rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä. Tällaisina aikoina täytyy kannatella kaikkea hyvää elämässä
Kirjoittajan tie
Etelä-Pohjanmaan lakeudella lapsuutensa viettäneen Katri Tapolan tie kirjailijaksi alkoi kymmenvuotiaana, jolloin hän ryhtyi kirjoittamaan päiväkirjaa. Muistiinpanoja elämästä hän on tehnyt tähän päivään saakka, mutta takana on myös 22 aikuisille ja lapsille kirjoitettua kirjaa.
Kirjailijantaival lähti komeasti alkuun, sillä Tapola sai vuonna 1998 Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon esikoisromaanistaan Kalpeat tytöt. Muutamaa vuotta myöhemmin Tapola kirjoitti ensimmäisen lastenromaaninsa Kivikauppaa ja ketunleipiä, jonka kuvituksen teki toinen eteläpohjalainen, Virpi Talvitie. Teos palkittiin Arvid Lydecken -palkinnolla, ja sitä seurasi tiivis yhteistyö.
– Kirjoittaminen on minulle luonteva ilmaisutapa, ja se on auttanut selviytymään vaikeistakin vaiheista. Olen silti pääsääntöisesti kokenut elämän ja ihmisten kohtaamisen hauskana, mikä heijastuu ehkä jollain tavalla kirjoissani, Tapola pohtii.
Nyt hänellä on työn alla monikulttuurisuuteen liittyvä lastenkirja- ja näyttelyhanke kuvittaja Sanna Pelliccionin kanssa. He ovat tehneet aiemmin kaksi lastenkirjaa, Pieni prinsessasatu ja Pieni prinssisatu. Tapola on myös työstämässä Mahdottomuuksien rajoissa -kirjansa teksteistä säveltäjä Marjut Vuorennon kanssa poikkitaiteellista konserttia, jonka ensi-ilta on tulevana kesänä Ilmajoen Musiikkijuhlilla.
Jaa tämä artikkeli: