Katse kotimaisemaan
Kuutosen spora kirskuu mutkassa, orava pudottaa järsityn kävyn männystä. Syysaamu on hellän autereinen Arabianrannan Hirsipuunkalliolla. Pauli Saloranta , 40, valitsi vanhan teloituspaikan tapaamisen näyttämöksi monesta syystä.
– Historian, geologian, kiehtovan ympäristön ja mäen moninaisten taideteosten vuoksi, hän listaa ja esittelee taiteilija Jukka Vikbergin teosta, kallioseinään sijoitettua 82 pronssilintua.
Hirsipuunkallio on yksi Arabianrannan kotikaupunkipolun rasteista. Kaupunginosa-aktiivien toteuttama polku syntyi Salorannan konsultoimana. Hän laatii myös itse polkuja. Vuodesta 2004 hän on tehnyt näitä pääkaupunkiseudulla viitisenkymmentä.
Kotikaupunkipolku on kartalle koottu kävelyreitti, jonka kohteet esittelevät laajalla kirjolla alueen historiaa ja nykyisyyttä, luontoa ja kulttuuria, rakennuksia ja henkilöitä. Polkukarttoja on painettu jo yli satatuhatta. Tavoitteena on sekä kotiuttaa uusia asukkaita että juurruttaa entisestään vanhoja.
Salorannan mielestä juurtumisesta saisi suorastaan tulla opetettava kansalaistaito, sillä 15 prosenttia Suomen väestöstä muuttaa joka vuosi.
– Että osaa ottaa juuret kainaloon ja lämätä ne uuteen multaan. Tässä on oleellista, että tietää mitä katsoa, kun menee uuteen paikkaan, hän sanoo.
– Taustalla on sekin yhteishyvän ajatus, että jos alueesta halutaan pitää huolta, se on tunnettava omakseen – ja tämä puolestaan lähtee tuntemisesta.
Helsingissä kotikaupunkipolkuja on 20 ja niissä 551 kohdetta. Salorannan mukaan kaupunkiin mahtuisi vielä noin 70 polkua.
– Olen yhä vain vakuuttuneempi, että kaikissa kaupunginosissa on mielenkiintoisia ja kivoja paikkoja. Läpiajoväyliltä ei näe alueen sielua. Sinne pitää mennä sisään – niin fyysisesti kuin henkisesti ja tiedollisesti.
Veräjämäessä varttunut papin poika retkeili ahkeraan lähimetsissään ja leikki tutkimusmatkailijaa vanhoissa juoksuhaudoissa. Hän oli hieman pikkuvanha tietosanakirjojen ystävä. Sydämeen piirtyi myös saunan lämpömittarissa lukenut motto Mens sana in corpore sano , jonka isä käänsi: ”terve sielu terveessä ruumiissa.”
Skarpin ja särmän oloisella miehellä on taustaa niin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa kuin partioliikkeessä, jossa hän yhä toimii kehittäjänä. Työ kaupunkipolkujen parissa alkoi Kotiseutuliiton pilottihankkeessa. Nykyisin hän on freelancer ja mielii soveltaa kaupunkipolkuja erilaisten tahojen kanssa muun muassa työhyvinvointipäivien muodossa. Kotijoukkoina intoa antavat opettajavaimo Mirka ja nelivuotias Niilo .
Mahdollisuus nähdä jalkojemme juuressa oleva aarre tuntuu ajavan Salorantaa. Hän puhuu arjen arvokkuudesta ja ylevyydestä; siitä, kuinka tuttu jokapäiväinen paikka voi ilmentää syviä tai laajoja ilmiöitä.
– Parit jääkaudet kokenut kalliopinta voi muistuttaa, että tämä elämämme on vain pintakuohua ja asettaa meidät nöyrempään mittasuhteeseen.
Toivoisin, että ihmiset kävelisivät nykyistä enemmän. Se on mukavaa ja terveellistä.
Minua pännii tarpeeton melusaaste. Moni muu saaste on saatu hallintaan, mutta ei tätä.
Marko Leppänen
www.kotikaupunkipolut.fi
Jaa tämä artikkeli: