Hymy. Suhtautuminen muuttuu, kun piirtää.

Katso ihmistä

• 11.09.2013 11:15

Hän oli pelännyt koko elämänsä. Kumara hahmo, keriytynyt pelkonsa ympärille palloksi. Harmaa mies, ei koskaan katsonut kohti, punastui jos joku puhui.

Kuva oli auringon syömä, kellastunut seinälle. Seurakunnan aikuisten leirillä piirretty omakuva. Ensin tuntui vähän teennäiseltä, sillä hän ei ollut piirtänyt vuosiin. Mutta kun hän hetken siirteli valkoista paperia edessään, alkoi kuva muodostua ensin mieleen ja sitten paperille.

Hän piirsi kasvonsa vahaväriliidulla. Oman päänsä taakse, vähän yläpuolelle, hän piirsi Jumalan katsomaan häntä tuimasti. Mistä se Jumala siihen kuvaan oikein tuli, hän ei oikein osannut sanoa.

Leirin jälkeen hän osti luonnoskirjan ja hyvän lyijykynän. Työmatkoilla mies katseli ihmisiä ja luonnosteli. Illat, jotka ennen olivat pitkiä erämaita yksinäiselle, kuluivat nyt nopeasti paperin ääressä.

Hän piirsi kaikenlaisia ihmisiä. Säikähtäneitä, itsensä kovettaneita ja onnea säteileviä ihmisiä. Taidot karttuivat ja välillä mies katsoi tyytyväisenä viivojansa.

Jokin muuttui piirtämisen mukana. Kerran hän avasi suunsa työkaveria puolustamaan. Toisen kerran innostui puhumaan piirtämisestä tuntemattoman kanssa raitiovaunussa. Oleminen alkoi tuntua jollain tapaa avarammalta.

Sen ensimmäisen kuvan vierelle hän nosti uuden kuvan. Siinä kumara mies piirsi raitiovaunussa ja hänen vieressään istui niin lämpimästi hymyilevä mies, että tämä näytti säteilevän valoa. Siitä harmaa mies oli hiukan harmissaan, ettei saanut kuvattua kuinka lämmin hymy heijastui jokaisen matkustajan silmistä.

Kaisa Kariranta

17. sunnuntai helluntaista