Suru väljenee. Julie jaksaa jo hiukan välittää. Ja katuun suistunut kuiskaa hänelle enteellisesti: ”Jokaisen täytyy pitää jostain kiinni.”
Katso ihmistä
Puolalainen Krzysztof Kieślowski oli yksi 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimmistä elokuvaohjaajista. Arvotyhjiössä elävän ihmisen moraaliset ristiriidat olivat hänelle ydinkysymyksiä.
Teksti Lumimarja Tirronen
Kuvat Kansallinen audiovisuaalinen arkisto KAVA
vuonna 1969 Lódzin elokuvakoulusta valmistunut Krzysztof Kieslowski (1941–1996) aloitti uransa dokumentaristina. Monien aikalaistensa tavoin Kieslowski pyrki kuvaamaan kommunistisen Puolan arkitodellisuutta sellaisena kuin se oli – ei sellaisena kuin Puolue sen toivoi sen olevan. Elokuvantekijät löysivät keinot kertoa asiansa katsojille sensuurin ohi.
Kieslowski kuitenkin luopui dokumentinteosta, koska ei vahingossakaan halunnut toimia politiikan välikappaleena. Hän ryhtyi ohjaamaan näytelmäelokuvia ja muodosti yhdessä muutaman kollegansa kanssa niin kutsutun Moraalisen huolestuksen koulukunnan.
Tunnetuimmat elokuvansa Kieslowski käsikirjoitti yhdessä lakimies Krzysztof Piesiewiczin kanssa, johon hän tutustui 1980-luvun alussa. Samoihin aikoihin Kieslowski menetti lopullisesti uskonsa politiikkaan ja sen kykyyn tehdä hyvää. Vuonna 1981 julistetun kansallisen sotatilan aikaista henkistä ilmastoa luotaava Ei loppua (1984) oli Kieslowskin ja Piesiewiczin ensimmäinen yhteinen elokuva.
Danusia Stokin tekemiin haastatteluihin pohjautuvassa Kieslowski on Kieslowski -kirjassa (Like 1994) ohjaaja kertoo 1980-luvun Puolassa vallinneesta toivottomuuden ja välinpitämättömyyden ilmapiiristä. Puolan televisiolle tehty 10-osainen Kymmenen käskyä (1988) sai inspiraationsa tästä arvotyhjiöstä.
Idea Raamatun käskyjen uudelleentulkinnasta oli Piesiewiczin. Moraalitutkielman näyttämöksi valittiin varsovalainen lähiö, jonka fiktiiviset asukkaat kohtaavat monenlaisia inhimilliseen elämään kuuluvia vaikeuksia. He joutuvat tekemään valintoja ja elämään niiden seurausten kanssa. Lähes jokaisessa sarjan elokuvassa vilahtaa Kieslowskin enkeliksi kutsuma hahmo, joka tarkkailee tapahtumia sivusta.
Saadakseen sarjalleen riittävän rahoituksen Kieslowski sitoutui tekemään kaksi elokuvaa myös teatterilevitykseen. Karu ja lohduton Lyhyt elokuva tappamisesta (1988) tuomitsee kuolemanrangaistuksen jyrkimpänä väkivallan muotona. Traaginen Lyhyt elokuva rakkaudesta (1988) varioi kuudetta käskyä.
Kieslowskin ensimmäinen lännessä ohjaama elokuva oli häikäisevä ja arvoituksellinen Veronikan kaksoiselämä (1991), jonka valmistuttua käsikirjoittajakaksikko ryhtyi suunnittelemaan jatkoa Kymmenelle käskylle. Kieslowski ja Piesiewicz halusivat tehdä trilogian, jonka teemat myötäilisivät Ranskan vallankumouksessa tunnustettuja arvoja: vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Kieslowskin katsannossa näistä jokainen on paradoksi, ainakin yksilötasolla tarkasteltuna.
Ranskan lipun väreistä nimensä saaneet Sininen (1993), Valkoinen (1994) ja Punainen (1994) tekivät ohjaajasta maailmankuulun. Viime kädessä kaikki kolme elokuvaa kertovat rakkaudesta, rakastamisen vaikeudesta ja välttämättömyydestä.
Trilogian aloittavassa Sinisessä Julie ( Juliette Binoche ) menettää säveltäjä-aviomiehensä ja ainoan lapsensa auto-onnettomuudessa. Selviytyäkseen sietämättömästä tilanteesta hän raivaa elämästään niin muistot kuin tunteetkin ja jättää jäljelle ainoastaan arkiset, merkityksettömät rutiinit.
Julie on kuin elävä kuollut, joka ei halua minkään koskettavan häntä. Ihminen ei kuitenkaan voi vapaasti valita tunteitaan eikä kieltää menneisyyttään, minkä myös Julie joutuu huomaamaan. Vastahakoisesti hän päästää tunteet ja muistot takaisin elämäänsä. Vasta sen tehtyään hän virkoaa turtumuksestaan ja kykenee suremaan menetystään.
Kieslowskin luottosäveltäjä, Zbigniew Preisner , sävelsi Siniseen kohtalokkaan musiikin, jolla on suuri dramaturginen merkitys elokuvassa. Julien tietoisuuden valtaava musiikki työntyy hänen rakentamansa suojamuurin läpi ja pakottaa hänet lopulta kosketuksiin sisimpänsä kanssa. Elokuvan loppukohtauksessa sävel saa seurakseen sanat, jotka ovat peräisin ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 13. luvusta.
Rakkaus saa yllättäen uuden mahdollisuuden Valkoinen-elokuvassa, kun nöyryytetty ja hylätty aviomies ( Zbigniew Zamachovski ) tasaa tilit vaimonsa ( Julie Delpy ) kanssa. Punaisessa vanhan ja katkeran tuomarin ( Jean-Louis Trintignant ) usko ihmisiin palautuu nuoren ja vilpittömän Valentinen ( Irène Jacob ) kautta.
Väritrilogian valmistuttua Krzysztof Kieslowski ilmoitti lopettavansa elokuvanteon. Vähän ennen kuolemaansa hän alkoi kuitenkin työstää uutta trilogiaa Piesiewiczin kanssa. Tällä kertaa käsikirjoitus poimi teemansa katolisen kirkon kiirastuliopista ja Danten Jumalaisesta näytelmästä .
Kieslowski menehtyi sydänkohtaukseen 54-vuotiaana. Krzysztof Piesiewicz jatkoi trilogian käsikirjoittamista yksin, ja vuonna 2002 valmistui Tom Tykwerin ohjaama Heaven . Danis Tanovic ja Stanislaw Mucha ohjasivat helvettiä ja kiirastulta käsittelevät elokuvat vuosina 2005 ja 2007.
Kieslowski oli ikuinen pessimisti, jolla oli hyvin ristiriitainen suhde niin kotimaahansa Puolaan kuin ammattiinsakin. Useissa yhteyksissä hän valitti elokuvaohjaajan työn olevan merkityksetöntä. Kieslowskin elokuvat osoittavat, kuinka väärässä hän oli.
Krzysztof Kieślowskin tärkeimmät elokuvat löytyvät esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjastosta.
Jaa tämä artikkeli: