Katso syvälle elämään
Paikasta ja ajasta riippumatta ihmistä liikuttavat tutut halut ja tunteet.
Teksti Marja Kuparinen ja
Eira Serkkola
Medeia ja hänen lapsensa avaa taitavasti Krimin kreikkalaisen Sinoplin suvun kohtaloita ja Venäjän historiaa. Ulitskajan ote on hellän toteava. Suuria mullistuksia ja yksityisiä suhteita tarkastellaan tiukasti yksityisen ihmisen kannalta. Se tuo kirjaan ironiaa, lempeää hyväksyntää ja vapautta: näin käy, yritä elää sen kanssa.
Kirjan keskushenkilö on vanha Medeia-rouva, jonka taloon suuntautuu kesäisin jatkuva sukulaisvierailujen virta. Medeia on nähnyt elämää niin paljon, että antaa nuorten puuhata omiaan mistään hermostumatta. Talossa vallitsee rehevä ja salliva henki. Ulitskaja kuvaa hienosti niin Medeian hiljaisen onnen hetkiä kuin kesävieraiden irrottelujakin. Medeia näkee ja kuulee paljon, mutta kätkee kaiken sydämeensä. Hiljaa hän sitten keskustelee Jumalansa kanssa ja toivoo löytävänsä paikan kaikelle, mikä on elettäväksi lähetetty. Tärkeintä ei ole koskaan kysyä miksi, vaan mitä varten.
Kirja poikkeaa toistuvasti kertomaan laajemminkin vieraiden elämästä. Elämä ja kuolema, intohimot ja hellä ystävyys, kärsivällinen suurpiirteisyys ja sitkeys ovat näissä tarinoissa läsnä. Ja lukija viihtyy. MK
KIRJA Saksassa asuvan kroa-tialaisen Nataša Dragnićin romaani Kanssasi aina on Kroatiaan ja Pariisiin sijoittuva palava rakkaustarina. Dora ja Luka ovat erottamattomat jo päiväkodista alkaen. ”Ilmassa väreilee aina jotakin erikoista, kun Dora ja Luka ovat yhdessä. Sitä ei voi kutsua tyveneksi eikä myrskyksi. Se tuoksuu mandariineille ja paahdetuille manteleille ja merelle…”
Moista ei ole Makarskan satamakaupungissa ennen nähty. Mutta sitten toinen perheistä muuttaa Ranskaan, ja ystävykset joutuvat erilleen ja unohduksiin. Pikkupojasta asti maalannut Luka saa kannustusta taiteilijan uralle, ja Dora suuntautuu näyttämölle.
Odottamaton kohtaaminen vuosia myöhemmin Pariisissa on myrskyisä. Se sekoittaa molempien vakiintuneet kuviot, ja niin tapahtuu vielä moneen kertaan.
Rakkaustarina saa välillä melodramaattisiakin sävyjä, ja tyylikeinona käytetty toisto kallistuu pateettisuuteen. Mutta kokonaisuutta kannattelee Dragnićin kerronta. Se on kepeää ja hassuttelevaa, kulkee koko ajan preesensissä ja usein hengästyneen lyhyin lausein. Dialogi saa paljon tilaa. Kerronta vyöryttää lukijan silmien eteen viehättäviä tuokiokuvia, ja korean pinnan alla kulkevat painavat teemat.
Pohjimmiltaan romaani kysyy, mitä ovat rakkaus ja uskollisuus. Voiko päättää rakastaa jotakuta, ja mitä siitä seuraa? Hurmaava taiteilija Luka ei pysty tekemään päätöksiä, ja passiivisuudellaan hän tekee onnettomaksi monta ihmistä ympärillään. Dora sen sijaan ottaa elämältä mitä haluaa. Hän valloittaa yleisön niin teatterissa kuin oman elämänsäkin näyttämöllä.
Mutta vaikka Luka jättäytyy ajelehtimaan hukaten taiteelliset lahjansakin, elämällä on takataskussaan vielä yksi jymy-yllätys. ES
KIRJA Puolalainen Olga Tokarczuk on maansa arvostetuimpia nykykirjailijoita. Hänen teoksensa Vaeltajat on kokoelma erilaisia tekstejä, joiden yhdistävä teema on lähteminen. Pakettiin mahtuu sekä kiehtovia novelleja että mietelmiä ja havaintoja maailman lentokentiltä ja hotelleista. Tokarczukia viehättävät preparaatit. Tölkkeihin säilötyt ihmiskudokset ja niihin liittyvä lääketieteellinen tutkimus ovat monen novellin aiheena.
”Olen kätevä, pienikokoinen ja hyvin pakattu. Minulla on pieni ja vähään tyytyvä mahalaukku, vahvat keuhkot, kiinteä vatsa ja lujat hartiat. En käytä lääkkeitä, en pidä silmälaseja, en ota hormoneja”, luonnehtii kirjan minäkertoja itseään. Hän ”ei ole osannut itää”, vaan saa energiansa liikkeestä, kuten bussien tärinästä.
Novellit liikkuvat laajasti ajassa ja paikassa. Kertomus voi alkaa esimerkiksi 1600-luvun Hollannista, jossa jalkapuoli tutkija syventyy akillesjänteen arvoitukseen. Nimitarina kertoo venäläisestä Annuškasta, joka väsyy sairaan lapsensa hoitamiseen ja hortoilee muutaman päivän kaduilla. Hän tutustuu asunnottomaan ”vällyeukkoon”, joka osoittautuu kirjan vaeltajista aatteellisimmaksi.
”Nyökyttele päätäsi, liiku, liiku. Se on ainoa keino päästä pakoon. Maailman valtiaalla ei ole valtaa liikkeeseen”, eukko saarnaa.
Vaeltajat on yllätyksellinen lukupaketti matkalle. Sen viimeistelee Tapani Kärkkäisen oivallinen suomennos. ES
Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa. Suomentanut Arja Pikkupeura. Siltala 2012. 359 s., 32,90 e.
Nataša Dragnić: Kanssasi aina. Suomentanut Tiina Hakala. Otava 2012. 300 s., 32 e.
Olga Tokarczuk: Vaeltajat. Suomentanut Tapani Kärkkäinen. Otava 2012. 431 s., 38,20 e.
Jaa tämä artikkeli: