Katsomusaineet turhaan pakollisia lukiossa
Olin antanut itseni uskoa, että Suomessa kirkko ja valtio on erotettu toisistaan. Tämä uskoni koki kolauksen, kun havahduin lukiota aloittavan nuoreni tuskailuun oppiainevalintojen kanssa. Uskonto on todellakin pakollinen oppiaine lukiossa. Ja vieläpä niin, että jos olet evankelisluterilaisen kirkon jäsen, et voi suorittaa edes korvaavia opintoja.
Olen peruskristillinen ihminen. En ole koskaan pahastunut siitä, että lasteni päiväkodissa, iltapäiväkerhossa tai peruskoulussa on ollut kristillisiä arvosisältöjä. Nuoreni kävi rippikoulun ja piti sitä antoisana ja hyviä elämän eväitä antavana kokemuksena.
Olin tuudittautunut ajatukseen, että se oli siinä. Rippikouluhan on kirkon tapa antaa nuorelle päästötodistus ja vahvistaa näin kasteessa alkanut yhteys loppuelämää varten. Kirkko ei edellytä enempiä opintoja jäseneltään.
Mutta nyt siis valtio vaatii tunnustuksellista oppisisältöä vielä oppivelvollisuuden jälkeen. Haitankärsijänä on nuori, joka epäilemättä mieluummin valitsisi kurssikoriinsa aineita, joiden varaan rakentaa tulevaisuutensa. Tarjolla olisi myös filosofiaa ja historiaa, joihin varmaan sisältyy juuri niitä maailmankatsomuksen kehittämisen ja pohdiskelun elementtejä, joilla uskonnon opetusta on puolusteltu.
Pitäisi olla päivänselvää, että katsomusaineet eivät kuulu pakollisiksi oppiaineiksi lukioon. Poliitikot ja opettajat lienevät asiasta kanssani eri mieltä, onhan kyse myös ääntenkalastelusta ja edunvalvonnasta. Ainoastaan järkiperusteet puuttuvat.
Harriet Lonka
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: