Oma tila. Asko Ålander (oik.) on asunut pitkään Helsingin Vieraskodissa vuokralaisena. Johtaja Jouko Komulainen poikkesi juttelemaan.
Katto pään päälle
130 vuotta Punavuoressa toiminut Helsingin Vieraskoti on Euroopan vanhin asuntola.
Teksti Maria Pöyskö
Kuva Alejandro Lorenzo
Lääkäri, tuomari, ekonomi, arkkitehti, insinööri – ei, tässä ei listata hienoja ammatteja vaan juhlavuotta viettävän Helsingin Vieraskodin asukkaiden taustoja. Edes pitkä koulutus ei auta, jos päihteet valtaavat ihmisen elämän.
Asunnottomien ihmisten tarinat muistuttavat usein toisiaan. Päihteet ovat saaneet elämästä liian suuren otteen. Suurin osa asunnottomista on miehiä, joille isoin tuska on ollut oman elämän pirstaloituminen, sen tuottama häpeä ja toivon menettäminen.
Nousemme vieraskodin jykeviä kivirappusia Pursimiehenkadulla. Huomaan rappusten kuluneen kuopalle.
– Tästä on kulkenut miljoonia särkyneitä askelia, kertoo Vieraskodin johtaja Jouko Komulainen .
Sitten tulee käytävä. Yhden asunnon vuokralaisena on 62-vuotias Asko Ålander , joka on ammatiltaan tekninen johtaja. Hän kuuli Vieraskodista yhdeksän vuotta sitten Meilahden sairaalassa, jonne hän oli joutunut saatuaan aivoinfarktin.
Komulainen ja päihdetyöntekijä Jukka Järvinen istuvat alas viikkopalaveriin Ålanderin kanssa.
Pääkaupunkiseudun kova vuokra-asuntopula on yksi syy siihen, että omaa asuntoa ei ole. Tämän ongelman kanssa painii myös seuraavan asunnon ovella vastassa oleva Jorma Oja , 66.
– Olen asunut täällä nyt viisi ja puoli vuotta, Oja kertoo pyytäen peremmälle viihtyisään yksiöönsä. Siinä on avokeittiö ja parvi.
Oja jäi äskettäin eläkkeelle, mutta ennen sitä hänen elämäänsä varjosti pitkä työttömyys.
– Toimin postinkantajana ja tein myös paljon erilaisia hanttihommia. Olin pitkään työnhakijana, mutta iäkästä miestä ei pyydetty enää töihin. Jonotan kaupungilta omaa yksiötä, joka on todella tiukassa, kertoo Oja.
Ennen vuonna 2006 valmistunutta remonttia asukkaat oli majoitettu suuriin makusaleihin, joihin mahtui satoja yöpyjiä. Nyt talossa on 12 asuntoa, joiden koot vaihtelevat yksiöstä kaksioihin. Tilapäisesti voidaan majoittaa sata ihmistä kerrallaan.
Tapaan jälleen Jouko Komulaisen ja Jukka Järvisen asukkaiden oleskelutilassa. Yli 30-vuotisen uran Vieraskodissa tehnyt Komulainen kertoo talon historiasta.
– Kaikki sai alkunsa parikymppisen porvoolaisen, Venäjällä liiketaloutta opiskelleen Constantin Boije af Gennäsin herätyksestä. Boije sai yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat sydämelleen ja halusi auttaa sosiaaliseen kurjuuteen ja synnilliseen elämään vajonneita lähimmäisiään.
– Aluksi toiminta oli puhtaasti evankeliumin julistamistyötä vanhassa krouvissa. Pian huomattiin, ettei se riittänyt. Monen ihmisen elämä oli ajautunut niin syviin vesiin, ettei pelkällä hengen ravinnolla pärjätty, Komulainen kertoo.
Vuoden 1883 alussa Suomen Keisarillinen Senaatti antoikin luvan Helsingin työkotiyhdistyksen perustamiseen. Ensimmäinen vaatimaton koti oli viiden huoneen vuokra-asunto Iso Roobertinkadulla. Lavereita oli 22 henkilölle.
Ajan saatossa vuokrapaikka vaihtui ja asukasmäärät nousivat niin, että yhtenä yönä asuntolassa saattoi yöpyä jopa 400 koditonta.
– Alkoholi on aina ollut yksi pahimmista ongelmista yhteiskunnassamme. Nykyään kuvioissa ovat mukana myös huumeet ja lääkkeiden väärinkäyttö. Huolestuttavinta on, että asiakaskuntamme nuortuu koko ajan, huomauttaa Järvinen.
Myös yhteiskunnassa on Järvisen ja Komulaisen mielestä paljon sellaisia piirteitä, jotka ajavat herkimmät luhistumaan.
– Kulttuurimme on yhä yksilökeskeisempää. Yhä useammalta otetaan perheen tuki pois jo hyvin varhaisessa vaiheessa, vaikka perhe on kaiken ydin tässä elämässä. Tarvitsemme toisiamme ja saamme perusturvallisuuden tunteemme perheestä.
– Ihmiset hakevat apua terapioista keskustellakseen, kun sitä vastoin meidän tulisi puhua arjen keskellä toisillemme jakaen elämän iloja ja suruja, miehet toteavat.
Työkaluina Vieraskodilla ja sen taustalla olevalla Yömajayhdistyksellä on ollut koko historiansa ajan rukous, rakkaus, myötätunto, kanssaihmisten ymmärtäminen ja yhteys.
Henkilökunta tukee asukkaita rakentamaan elämäänsä uudestaan. Yksi onnistunut tuen muoto oli kuntouttava työskentely Skatan maatilalla Miina Äkkijyrkän aikana.
– Miehet tekivät remontti- ja pihahommia. Osalle työmatkasta tuli kuitenkin onnistumisen este, kun matkalla oli liikaa houkutuksia. Ne, jotka tekivät ahkerasti töitä, pysyivät erossa päihteistä ja työ tuotti hedelmää, kertoo Järvinen.
Vieraskoti on osa Punavuoren pitkää historiaa. Naapurussuhteet ovat pysyneet hyvinä kautta aikain. Mikä on sen salaisuus?
– Naapurusto on valinnut meidät, sillä me olemme seisoneet näillä kulmilla pisimpään, kertoo Komulainen.
Hyviin naapureihin lukeutuu yli 20 vuotta viereisessä talossa toiminut tilitoimisto MR.
– Ei tässä ole ollut ongelmia. Mitä nyt joskus talvipakkasilla asukkaat ovat voineet tulla meidän tuulikaappiin lämmittelemään, mutta sehän on hyvin harmitonta, kertoo Satu Immonen MR:stä.
Vieraskoti tekee tiivistä yhteistyötä kaupungin sosiaaliviranomaisten kanssa. Asukkaaksi pääsee sosiaalitoimiston lähetteellä.
Jaa tämä artikkeli: