Katupyöräilijä toivoo asennemuutosta

• 17.06.2013 13:30

– En minä ole harrastaja. Minä vaan kuljen pyörällä, nauraa Otso Kivekäs , kun pyydän häntä kertomaan pyöräilyharrastuksestaan.

Työmatkapyöräily on ohjelmistoarkkitehtina työskentelevälle Kivekkäälle luonnollinen osa arkea. Syykin on yksinkertainen. Pyöräileminen on paitsi kätevä myös mukava tapa liikkua.

– Aamulla on parempi olo, jos on pyöräillyt töihin.

Helsingin pyöräilykulttuurissa olisi kuitenkin parantamisen varaa. Sitä vaivaa Kivekkään mukaan lainsuojattomuus. Osa pyöräilijöistä ajaa lähes täysin säännöistä piittaamatta, ja toisaalta pyörätiet on suunniteltu niin huonosti, että sääntöjen mukaan ajaminen on hankalaa.

– Nämä kulkevat käsi kädessä. On hyödytöntä yrittää parantaa ajokulttuuria, ellei samalla paranneta kaupunkisuunnittelua.

Monet ajattelevat, etteivät pyöräilijät kuulu kadulle, vaikka laki sanoo toisin. Kivekkäällä on pinttyneistä asenteista omakohtaista kokemusta. Alkukesällä hän pyöräili Mäkelänkatua Vallilasta pohjoiseen, kun takana pitkään pysytellyt kuski ajoi lopulta rinnalle ja kysyi, miksei Kivekäs aja pyörätiellä.

– Vastasin, että ei tässä ole pyörätietä eikä jalkakäytävällä saa ajaa. Kuski jatkoi, että niin, mutta tuolla jossain.

– Tarvitsisimme pyörätiet isoille teille, Hämeentielle, Mäkelänkadulle, Tukholmankadulle, Paciuksenkadulle ja Mannerheimintielle niiltä osin, kun ne vielä puuttuvat. Hitaammilla kaduilla pyöräilijät voivat ajaa ajoradalla.

Vapaa-ajallaan Kivekäs ohjaa Helsingin pyöräilijöiden katuajokursseja. Tavoitteena on rohkaista pyöräilijöitä jalkakäytävältä kadulle ja näyttää esimerkkiä. Mitään erikoistaitoja ei ajoradalla ajamiseen kuitenkaan Kivekkään mukaan tarvita. Riittää, että tuntee liikennesäännöt.

Tärkeintä on ottaa rohkeasti oma tila ja ajaa autojen kanssa samassa linjassa. Hitaudesta ei tarvitse huolehtia, sillä teillä ei ole miniminopeutta. Kivekäs huomauttaa, että pyöräilijän voi ohittaa siinä missä toisen autonkin – naapurikaistan kautta.

– Ajoradalla ajaminen on helpompaa ja turvallisempaa kuin jalkakäytävällä ajaminen. Tilastollisesti riski kolaroida autojen kanssa on pienin, jos ajaa ajoradalla, ja kaikkein suurin, jos ajaa jalkakäytävällä, Kivekäs perustelee.

Kaikilta tielläliikkujilta Kivekäs toivoisi joustavuuden ja toisten huomioonottamisen kulttuuria. Niin pyöräilijät, kävelijät kuin autoilijatkin ajattelevat hänen mukaansa liikaa sitä, kenellä on oikeus ja liian vähän sitä, mikä tekisi liikenteestä sujuvaa.

Helsingissä on pyöräilijän näkökulmasta myös paljon hyvää. Töölönlahden ranta, Baana ja lähiöiden pyörätiet saavat kiitosta. Silti samanlaista pyöräilykaupunkia kuin vaikkapa Kööpenhamina Helsingistä tulee tuskin koskaan.

– Jossain kohtaa tulee vastaan ilmasto ja se, että Helsinki on Kööpenhaminaa mäkisempi.

– Toisaalta Oulussa pyöräillään enemmän kuin Helsingissä, mutta Oulussa ei taatusti ole yhtään parempi ilmasto.

Tuija Pyhäranta
Katuajokurssit elokuussa maanantaisin klo 17.30. Tapaaminen Narinkkatorin pyöräkeskuksella.