null Katutaide herättää kaupunkimaiseman eloon

Katutaide herättää kaupunkimaiseman eloon

Maikki Rantalalle katutaide on paitsi taidetta, myös aktivismia. ”Kun ihmiset itse saavat vaikuttaa omaan ympäristöönsä, he myös pitävät siitä paremmin huolta.”

Alppilan kirkon seinällä kiemurtelevat vihreät oksat ja köynnökset. Oksaston lomasta kohoaa pieniä kivisiä kerrostaloja.  Valkoista seinää vasten maalattu suurikokoinen muraali on taiteilija Maikki Rantalan käsialaa. 

Isot kuvat kiehtovat Rantalaa.

”Niissä on ilmaisuvoimaa. Erityisesti ulkotiloissa iso koko puhuttelee.”

Jos kaupunki Alppilan kirkon ulkopuolella olisi juuri sellainen, mistä Rantala haaveilee, kulkisi katukuvassa siellä täällä asukkaiden kädenjälki: erilaiset kuvat ja värit rönsyilisivät luontevasti korttelista toiseen.

Kun puhutaan katutaiteesta, monelle tulee mieleen ensimmäiseksi graffitit, mutta katutaiteen kentälle mahtuu paljon muutakin: muraaleja ja maalauksia, väliaikaisia värityksiä ja pysyviä tilataideteoksia.

Rantala itse maalaa pensseleillä. Ensin hän luonnostelee ideansa tarkkaan, miettii mittasuhteet, sommittelun ja värit ja lopulta maalaa veto vedolta kuvan seinästä esiin.

“Graffitien tekeminen on tyypillisesti todella nopeaa, mutta pensseleillä työskennellään hitaammin. Yhtä teosta maalataan monta päivää.”

Rantalan ja työryhmän kädenjälkeä Myyrmäen asemalla. Kuva: Maikki Rantala.


Hitaasti valmistuvat kuvat

Yksi Rantalan tuoreimmista isoista töistä oli Myyrmäen aseman suuri, koko tunneliseinämän kokoinen muraali, joka hän teki  yhdessä katutaidekollektiivi Multicoloured Dreamsin kanssa.

“Maalaustyön hidas edistyminen on kiinnostava prosessi. Ihmiset tulevat katselemaan teosta sen eri vaiheissa ja he ehtivät ikään kuin kasvaa teoksen mukana sen valmistuessa.”

Katutaide onkin vuorovaikutuksellista taidetta.

“Moni jää katsomaan ja tarkkailemaan työtä. Rohkeimmat kyselevät kaikenlaista ja kertovat omia kokemuksiaan ja muistojaan. Teoksen luominen avoimessa, julkisessa tilassa on luonteeltaan ihan erilaista kuin työskenteleminen työhuoneella  tai sellaisen teoksen tekeminen, joka paljastetaan yleisölle vasta taidenäyttely-ympäristössä.”

Maikki Rantala asuu itse katutaiteen keskellä. Taloyhtiön nuupahtanut, vanha muuri syttyi hohtamaan keltaista Rantalan käsissä. Kuva: Maikki Rantala


Ensikokeilusta koukkuun

Koulutukseltaan ja varsinaiselta ammatiltaan Rantala on graafikko. Katutaiteen pariin hän päätyi rakennustyömaan seinien kautta.

”Tuttavien kautta kuulin, että eräälle rakennustyömaalle etsittiin kuvittajia maalaamaan suoja-aitaa. Lähdin mukaan ja koukutuin heti.”

Katukuvan kuvittamisessa sai käyttää luovaa rohkeutta.

”Minua tässä kiehtoo se, että saa piirtää isoa kuvaa ja samalla vaikuttaa konkreettisesti meidän kaikkien yhteiseen kaupunkikuvaan.“

Kaupunkilaisten kädenjälki ei katukuvassa yleensä juuri näy.

”Katutaide tuo ympäristöön vaihtoehtoisia kuvia – kaiken kaupallisen ja virallisen kuvaston keskelle.“

Rantala uskoo, että katutaiteella voidaan herätellä alueen asukkaita hahmottamaan omaa ympäristöään uudella tavalla.

“Vanha tympeä muuri voidaan saada kukkimaan tai loistamaan. Tai remontin takia suojaverhottu kohde voidaan värittää alueen asukkaiden tekemin, väliaikaisin kuvin.”

Eikä kyse ole pelkästään visuaalisesta ilosta. Katutaiteessa näkyy vahvasti kaupunkiaktivismin perinne.

"Sitä on paljon tutkittu ja tiedetään, että kun ihmiset saavat itse vaikuttaa ja muovata omaa asuinympäristöään, niin he myös pitävät siitä myös parempaa huolta."

Alppilan kirkon muraali työn alla.

Vangit maalasivat vankilan

Tällä hetkellä Maikki Rantalaa erityisesti kiinnostaa katutaiteen sosiaalinen puoli. Hän on vetänyt erilaisia työpajoja jo usean vuoden ajan, viimeisimpänä maalausprojekti, joka tehtiin yhdessä vankien kanssa Jokelan vankilassa.

“Maalasimme vankilan vierailuhuoneen vankien toiveen mukaan viihtyisämmäksi. Erityisellä huolella vangit panostivat huoneen lapsinurkkaukseen.”

Kalsea kahvilatila sai vankien maalaamana uuden hengen.

“Oli hienoa huomata, että kaikki projektissa mukana olleet myös maalasivat. Vaikka kenelläkään ei ollut aiempaa kokemusta.”

Omien käsien jäljen näkeminen voi olla voimaannuttavaa.

“Katutaideprojektit sopivat tällaiseen työpajaan hyvin, sillä kaikille löytyy joku sopiva osio, jota työstää. Taustalla on ajatus osallistavasta kokemuksesta, että minäkin voi muuttaa ympäristöäni ja minäkin osaan. Jokaisesta jää joku jälki.”

https://www.youtube.com/watch?v=SF4WjigihnI

Ikivihreä kahvilan seinä

Alppilan muraali sai alkunsa kahvilatoimintaa pyörittävän Anu Raskin ajatuksesta saada seinälle jotain vihreää.

“Viherseinä olisi ollut roimasti yli budjetin, joten aloin miettiä asiaa uudesta näkökulmasta. Tutun verkoston kautta eteen tuli sitten Maikki.”

Idea vihreästä näkyy lopputuloksesta. Peikonlehdet ja köynnökset kiemurtelevat nyt siellä täällä.

“Ne päivät, kun Maikki oli täällä maalaamassa muraalia, oli kuin tapahtuma jo itsessään. Ihmiset seurasivat kuvan valmistumista päivä päivältä ja kommentoivat prosessia kaiken aikaa”, Rask kertoo.

Kirkkotiloihin kuvateokset tuntuvat istuvan yllättävän hyvin.

“Kuvien maailma voi olla mitä tahansa, ja melkein mikä tahansa pinta sopii kanvaasiksi. Se voi olla seinä, portaat tai parkkipaikat, lattia tai ovenkarmit sisällä tai ulkona.”

Tylsännäköinen tai sotkettu seinä, kulunut muurinpätkä tai epätoimiva nurkkaus saa katutaiteen keinoin uuden elämän.

“Maalaukset kiinnittävät katseen eri lailla. Kiinteistö tai kadunkulma inhimillistyy”, Rantala miettii.

Alppilan kirkon muraali on saanut kävijöiltä kiitosta. Se toimii kahvilan eloisana taustana ja päätyy usein myös valokuvien taustaksi.

"Kynnys ottaa seinämaalaus on sinänsä matala, sillä teos on helposti maalattavissa pois näkyvistä", Rantala miettii. "Varsinkin aluksi katutaidetta määrittelikin paljon väliaikaisuus – kuvituksen kohteena oli usein purkutalot, sähkökaapit tai ne työmaa-aidat."

Nykyään katutaide nähdään kuitenkin itsenäisenä ja arvostettuna taidemuotona.

"Pysyvät katutaideteokset ovat lisääntyneet ja lisääntyvät varmasti tulevaisuudessa yhä enemmän, mikäli rahoitus- ja lupaprosessit sujuvoituvat."

Alepan seinä on saanut eloa. "Laadukkaan katutaiteen vakiintuminen suomalaiseen kaupunkikuvaan vaatisi rahoituksen ja lupa-asioiden sujuvoittamista", Maikki Rantala tuumii.

Iltateen ääressä katutaiteesta

Alppilan kirkon kahvilassa on huhtikuun ajan järjestetty keskusteluiltoja, joissa on käsitelty niin tottelemattomuuskoulua kuin 1900-luvun alun seurakuntien sosiaalista kontrollia. Huomenna 26.4. klo 17 alustaa Maikki Rantala aiheenaan katutaide ja sen sosiaaliset ulottuvuudet. Sarja saa jatkoa toukokuussa, jolloin iltateen kanssa paneudutaan muun muassa vauvojen unikouluun ja kaupunkiviljelyyn. Lisätietoja Kallion Kulma -blogissa ja Alppilan kirkon Facebook-sivustolla.

Jaa tämä artikkeli: