Katuvilinä vaihtuu rukoushuoneeseen
Rukoilijoita Kaisaniemessä. Kansan Raamattuseuran työntekijä Päivi Peittola (vas.) ja vapaaehtoiset rukoilijat Riitta Jelekäinen ja Birgit Leino ovat valmiita kohtaamaan ihmisiä, jotka astuvat sisään Kaisaniemenkadulta ja pyytävät esirukousta.

Rukoilijoita Kaisaniemessä. Kansan Raamattuseuran työntekijä Päivi Peittola (vas.) ja vapaaehtoiset rukoilijat Riitta Jelekäinen ja Birgit Leino ovat valmiita kohtaamaan ihmisiä, jotka astuvat sisään Kaisaniemenkadulta ja pyytävät esirukousta.

Katuvilinä vaihtuu rukoushuoneeseen

Rukouksen talolla päivystävät vapaaehtoiset odottamassa, että ovesta astuisi esirukousta toivovia kaupunkilaisia.

Teksti Noora Hellman
Kuva Sirpa Päivinen
Kalliolainen Tuulikki Hildén kiinnostui, kun Kansan Raamattuseura (KRS) avasi Stadin Rukouksen talon viime joulukuussa. Kuka vain voi mennä kadulta pyytämään esirukousta vapaaehtoisilta.

– Ensimmäisellä kerralla menin sisään arkana. Rukousavustaja tervehti ja kysyi, haluanko rukoilla yksin vai yhdessä, Hildén muistelee.

Tuulikki Hildénistä oli hienoa, että rukousavustajalla oli aikaa hänen rukousaiheilleen.

Vapaaehtoisen rukoilijan Seija Eerolan mukaan riippuu ilmapiiristä, uskaltaako tulija kertoa asiansa. Kävijän kysymyksiä ei saa ikinä väheksyä.

Päivystäjiä on kaksi, jo turvallisuussyistä. Yksin olisi myös hankala palvella, jos yhtä aikaa tulisi monta ihmistä. Joinakin päivinä käy yksi tai kaksi henkilöä, toisina päivinä on ollut seitsemänkin.

– Tilat ovat upeat ja hienolla paikalla. Toivottavasti sinne löytää enemmän niitä, jotka kaipaavat rukousapua, Hildén miettii.

Rukoilijat eivät myönnä turhautuvansa, vaikka kävijöitä ei tulisi. Silloin he rukoilevat keskenään. Riitta Jelekäinen sanoo lähtevänsä päivystysvuoroilta virkistyneenä. Hän kokee saavansa enemmän kuin itse antaa.

Kansan Raamattuseuran työntekijä Päivi Peittola kertoo, että rukouspalvelun tarkoitus ei ole ratkoa ongelmia vaan kantaa ne Jumalalle. Tietysti, jos joku hyötyisi diakonin tai lääkärin tapaamisesta, rukoilija voi hienovaraisesti vihjata siitä.

– Monilla on jo tukiverkosto. Eivät he hae sitä täältä. Rukouksesta haetaan rauhaa, Peittola sanoo.

Vapaaehtoinen Tarja Rinne korostaa tervettä järkeä. Ihmeparantumisia ei luvata. Jos kävijällä on mielenterveydellinen harha, mielikuvitukseen ei kannata lähteä mukaan.

Vanhan kirkon kappalainen Arto Antturi suhtautuu myönteisesti KRS:n rukousmalliin. Kesäaikoina heillä itselläänkin on toiminut Vanhankirkon piirissä seurakuntalaisvoimin esirukouspalvelu. Talvisin pyörivät rukousryhmät.

Eikö vapaaehtoisten käyttämiseen rukouspalvelijoina liity riskejä?

– Riskejä liittyy siihenkin, jos rukoilijana on teologisen koulutuksen saanut. Luterilaiseen ajatteluun sopii, että seurakuntalaiset rukoilevat toistensa puolesta, sanoo vuoden alussa Pitäjänmäen kirkkoherraksi siirtyvä Arto Antturi.

Pahinta hänen mielestään on, jos ilmenee vallankäyttöä tai rukoiltavan ja rukoilijan välille syntyy vääränlainen riippuvuussuhde. Hän pitää tärkeänä, että rukoilija saa perehdytyksen tehtäväänsä.

– Esirukouksesta puhutaan usein ongelmakeskeisesti. Mutta rukous on valtava voimavara, Antturi tähdentää.

Esirukoukset ovat esillä jokaisessa luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Vanhankirkon messussa on erityinen rukousjakso, jonka aikana voi kirjoittaa rukouspyyntöjä.

Papeilta pyydetään rukousta suoraankin.

– Voi olla akuuttia sairautta, vakavaa onnettomuutta tai surua. Sitten on pitkäaikaista sairautta. Elämä ei tunnu etenevän ja apua haetaan Jumalalta, Antturi sanoo.

Yksinäisyys eri muodoissaan on iso kysymys. Saattaa olla puolison kaipuuta. Työt ja opiskelu, muutokset sekä erilaiset ihmissuhdeongelmat ovat yleisiä aiheita.

Päivi Peittola vakuuttaa, ettei Rukouksen talossa tarvitse pelätä kaatumisia tai muita kummallisuuksia. Jumala ei tee hänen mukaansa väkivaltaa.

Armolahjojen käyttöä Kansan Raamattuseura ei kiellä. Koska kielillä puhuminen voi kuitenkin säikäyttää, sen käyttöä ei suositella päivystysvuorolla.

Jotkut rukoilijat kokevat joskus, että Jumala puhuu tiedonsanoja rukoiltavana olevalle. Silloin on muistettava vastuu.

– En koskaan sano, että Jumala sanoo näin vaan että minulle tulee mieleen, rukoilijarinkiin kuuluva Birgit Leino sanoo.

Erehtymisvaaran vuoksi Rukouksen talon päivystäjät eivät sano tiettyjä asioita ääneen, vaikka ne tulisivat mieleen. Niitä ovat esimerkiksi kuolema, naimisiinmeno, syntyvä lapsi, onnettomuus tai avioero. Rukoilijat eivät toimi elämänmuutosten ennustajina.

Rukouksen talossa kokoontuu muidenkin järjestöjen rukousryhmiä. KRS ei valvo, millaista hengellisyyttä niiden kokoontumisissa on.

Kerran kuukaudessa KRS järjestää Luovan rukouksen illan. Syyskuun illassa osallistujat kirjoittivat paperille omaa rukoustaan. Innoitusta haettiin koristenukeista, psalmeista ja hengellisistä lauluista. Päivi Peittola uskoo, että taide nostaa pintaan asioita eri tavalla kuin arkielämä.

Sekään ei turhauta häntä, että ilta houkutteli paikalle vain yhden varsinaisen osallistujan, yhden rukousavustajan sekä tämän jutun toimittajan.

– Uusia juttuja pitää kokeilla vähintään yhden tai kahden vuoden ajan, Peittola sanoo.

Rukousavustajat päivystävät Kaisaniemenkatu 8:ssa arkisin kello 11–16, paitsi tiistaisin kello 13–18.

Jaa tämä artikkeli: